Treenisuunnitelma
Maanantaista keskiviikkoon tein kaikkia kotiläksyjä vähintään kerran päivässä, ja sen jälkeen päätin pitää Usvalle parin päivän sulattelutauon kaikesta kouluttamisesta. Tänään käytiin sitten taas kotikentällä piipahtamassa agilityn merkeissä, ja koska Jari tuli Bugin kanssa myös treenaamaan, sain naksuteltua Usvalle häkissä rauhassa odottamista vaikka kentällä on samaan aikaan joku tekemässä vauhdikkaasti rataa.
Matto/alustalle meno -treenejä en ole tehnyt näköjään yhtään (onpa kätevä tuo minun apulistani), se pitääkin ottaa ensi viikolla työn alle. Leikkimistä on nyt tullut agilitytreenien yhteydessä aika paljonkin. Tasapainoilu sujuu jo aika hienosti sekä tasapainolaudalla että "kakkosnelosella". Huvikseni olen välillä tehnyt Usvalle jalkojen välistä pujottelua houkuttelemalla, ihan siitä syystä että tottuu tekemään ihan minussa kiinni juttuja (kelpie kun kuulemma työskentelee mieluummin kaukana). Tälläkään viikolla ei ole tullut sisälle yhtään pissoja (siis Usvalta, noista vanhemmista koirista en sano mitään...).
Hyppytreenejä tehtiin hallissa, kolme toistoa neljällä ponnarilla. Viimeinen meni Usvalla vähän rynnimiseksi (yritti kaiketi hypätä kaksi viimeistä yhtä aikaa), on mielenkiintoista nähdä mitä se tekee seuraavalla hyppytreenikerralla.
Tokoa on harjoiteltu sekä viikottaisella vuorollamme hallissa että kotona. Hallissa päästiin kuin päästiinkin sivistyneesti lähtemään ulos kun otin Usvan "nakkiseuraamiseen". Nenä nakissa se ei ehtinyt pahemmin sisään tuleville isoille koirille puhista.
Agilityssa olen pohdiskellut mm. omaa suhtautumistani siihen että pentu ei ole vielä "käsissä" (siis esim. istu paikoillaan odottamassa seuraavaa käskyä, tai lähde osoittamaani suuntaan suorittamaan tehtävää). Noh, Usvahan ON vasta viisi kuukautta, joten stressaaminen tästäkin asiasta on lähinnä naurettavaa. Huomasin kuitenkin itse aiheuttavani koiran "karkaamista" sillä että pelkäsin sen lähtevän omille teilleen. Liikuin siis treenatessa koko ajan itse epävarmasti ja nytkähtelevästi (ollen koko ajan valmis tarttumaan pannasta jos koira meinaa lähteä) jolloin koirakin (tietysti) teki samoin. Ensi kerralla täytyy yrittää pitää itsensä kurissa jotta koirallakin on mahdollisuus onnistua.
Miksi ihmeessä karkaamista pitää edes pelätä kun ollaan sentään kotipihalla, omalla aidatulla kentällä, ja Usva tulee takaisin luokse kun kutsuu (ellei sillä ole lelua suussa). Joka asiasta sitä pitää ongelmaa itselleen tehdäkin...
Samoin olen huomanut kerääväni stressiä niinkin mitättömästä asiasta kuin siitä että koulutusohjaajamme sanoi pentujen oppivan viikossa lähtemään takaakiertoon kolmen metrin päästä, ja Usva ei sitä todellakaan vielä tee (ei olla ehditty treenaamaan niin paljon että tuo olisi mahdollista, varsinkin kun treenikertamme ovat tyyliin 5 minuuttia hommia ja 30 minuuttia leikkiä). Ehdin treenikertamme aikana tekemään vain yhtä ohjausliikettä ehkä kerran molemmin puolin.
Ja näiden aatosten tullessa mieleen nauran samaan aikaan itselleni sitä että en ole yhdenkään aikaisemman koiran kanssa ollut näin järjestelmällinen koulutuksen suhteen ja ihan kelpoja agilitykoiria niistä on silti tullut. Nyt täytyy yrittää unohtaa kaikki "pitäisi osata" lauseet, puhdistaa oma pää häiritsevistä ajatuksista ja vain nauttia itse matkasta ja kaikesta positiivisesta mitä se tuo tullessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti