Päätimme aloittaa myös agilityn jonkun taitavamman ohjaajan opissa heti alkuun, joten varasimme Elina Jänesniemeltä ensimmäisen treenitunnin (kolmelle koirakolle: me, Terhi & Pärre sekä Elina & Uli). Tarkoitus olisi käydä 5-6 viikon välein Elinalla, jolloin hän katsoo missä ollaan menossa ja antaa seuraavat kotiläksyt.
Ensimmäinen treenikerta olikin paljon tehokkaampi kuin mitä olin etukäteen ajatellut. Missäköhän välissä nämäkin kaikki kotiläksyt ehtii tehdä, huhhuh! Nyt olenkin muuttanut keittiön ja olohuoneen välisen pienen tilan treenitilaksi, tuonut siihen maton sekä kontaktikapistuksen toisen puolikkaan. Agilityihmisen sisustusratkaisut eivät kenties menisi läpi kenenkään normaalin ihmisen kotona...
Ensimmäisenä harjoittelimme hyppyä (omasta tahdostamme ponnistuspuomien kanssa, ei siis rima maassa) vastaanottona, lähetyksenä ja kuljetuksena. Etenkin vastaanottoja tulee tehdä paljoin kelpien kanssa sillä se haluaa luontaisesti työskennellä kauempana, ja on hyvä jo etukäteen vahvistaa kaikkea ohjaajaan kiinni tulevaa työskentelyä.
Lähetyksiä tehtiin muutama niin ettei ohjaaja liikkunut ennenkuin koira oli esteen toisella puolella odottavan lelun kimpussa. Kuljetuksessa lähdettiin koiran kanssa yhtämatkaa liikkeelle, ja kun koira jää maassa odottavan lelun luo, ohjaaja jatkaa matkaa palkan ohi. Jos koira ei pysähtynyt palkalle, ohjaaja odotti että koira meni palkan luo ja sitten vasta jatkettiin matkaa.
Muuten nämä harjoitukset menivät hyvin, mutta Usvalla haasteita tuotti niin lähetyksessä kuin kuljetuksessakin se että kun pentu sai lelun suuhunsa, se lähti lelun kanssa rallattelemaan ympäriinsä, ei siis tuonut sitä lelua minulle. Ihan siis niinkuin tähänkin asti on lelun kanssa aina tehnyt. Elina (J.) teki osuvan huomion siitä että Usva on itsenäinen kapistus, ja antoi erityiskotiläksyksi kahden samanlaisen lelun kanssa leikkimistä. Ehkä se on nyt oikeasti otettava onkeen ja aloitettava tuo leikkimisharjoittelu kunnolla.
Sitten otettiin putkea, ja koska Usva oli jo tehnyt olohuoneessa lasten ikeaputkea (ihan omasta aloitteestaan), aloitettiin hieman pitemmästä suorasta putkesta. Ensin vastaanottona, sitten kuljetuksella (koira ohjataan kunnolla, eli ikäänkuin keilataan putkeen). Usva meni hienosti putkeen. Täytyy kuitenkin muistaa että jotta koira ei ala palkkaamaan itseään putkeenmenolla, se saa suorittaa putken aina vain luvalla. Eli tästä lähtien lasten ikeaputki ilmaantuu vain jos Usva ei ole olohuoneessa. Heti kun putki alkaa sujua niin se yhdistetään hyppyihin. Kaiketi vielä suorana, sillä putken mutkalle laittamisesta emme saaneet ohjeita (ja nyt mennään kuulkaa (omasta tahdosta) ihan sillä tyylillä että kun ei tee mitään mihin ei olla annettu lupaa, niin ei tarvitse itse ajatella mitään ylimääräistä.)
Ohjausliikkeistä kävimme läpi takaakierron ja sylkkärin. Takaakierrossa rintamasuunta on siivekkeen reunaan, keilaus koiran puoleisella kädellä ja jalalla. Palkka odottaa siivekkeen takana. Koira otetaan ensin takaakierron jälkeen samaan käteen millä ohjattiin ja juostaan koiran ja lelun kanssa eteenpäin. Jatkossa takaakierto yhdistetään valssiin. Harjoitteluun otetaan heti mukaan eri etäisyydet ja lähetyskulmat. Takaakierron harjoitteluun olen jo kotona ottanut käyttöön keittiöjakkaran.
Sylkkärissä kelpieitä on kuulemma hyvä palkata paljon myös peruutusvaiheessa kädestä jotta tulevat mielellään lähelle. Käännös tehdään tämän jälkeen ulospäin ohjaavan käden puoleinen jalka takana. Kun otetaan hyppy mukaan, pitää käyttää avustajaa jos koira yrittää oikaista palkalle joka odottaa valmiina hypyn toisella puolella (eli liikkeelle lähdettäessä samalla puolella kuin koira). Ohjaaja peruuttaa kunnolla hypyn taakse jotta koiralla on tilaa kääntyä. Ohjaajan liike on edestakaisin suoraa linjaa pitkin, ja hypyn jälkeen koiran tulisi juosta palkalle kun taas ohjaaja jatkaa edestakaista linjaa pitkin.
Ehdimme ottaa vielä nopeasti kontaktin alkeistreenit. Kontaktimetodi tulee olemaan nenäkosketus (taaskin, ihanaa että ei tarvinut itse päättää, vaan joku toinen sanoo että näin tehdään). Aloitimme siitä että koira houkuteltiin puomin alastulolla
2on2off asentoon niin että itse oli suorassa linjassa puomin päässä polvillaan. Sormella näytetään maata jolloin koira kumartuu nuustamaan mitä siinä on, kehutaan ja annetaan nami toisesta kädestä siihen nuustamispaikkaan. Tätä nopeaan tahtiin.
Viimeinen nami (vapautusnami) laitetaan kauemmas itsestä ja kun koira on koskenut nenällä maata, se vapautetaan vapautuskäskyllä ja vaikka näytetään vielä kädellä kauempana olevaa palkkaa jotta koira osaa mennä hakemaan sen. On kuitenkin tärkeää että vapauttaessa koiraa ohjaaja ei liiku yhtään. Vapautusnamin voi myös laittaa jo aiemmin, antaa koiralle vielä muutaman namin 2on2off asennossa ja vasta sitten vapauttaa vapautusnamille.
Kun koira alkaa tarjoamaan nenää alas niin jätetään näyttävä sormi pois mahdollisimman pian.
Näitä nyt sitten harjoittelemme niin paljon kuin ehdimme, joulukuussa on seuraava Elinan treenikerta. Oli kyllä aivan mahtavaa että Elina osasi heti sanoa mitä juuri tämän rotuisella kannattaa harjoitella, kuten myös antaa jokaiselle koirakolle omat erikoisläksynsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti