Eilen tavattiin penturyhmän kanssa keskenämme ja aloitimme sillä että pentu pitäisi huomion ohjaajassaan. Koska pentusten hihnassaoloharjoittelukin on vielä kesken (ei edes aloitettu), oli pelkästään pennun pitäminen lähellä aika haastavaa. Välillä tuntui kuin olisi pukittelevaa villivarsaa yrittänyt taltuttaa. Aika hankalaa oli huomion pitäminen myös jos viereinen (vaikka välimatkaa oli kyllä) pentu puuhasi jotain kivaa.
Kokeilin namien sijasta leikkimistä ja Usva innostui karvalelusta niin että lähti sen kanssa livohkaan (hihnan mitan päähän). Usva näytti siltä että "tästä lelusta en sitten luovukaan!" joten härnäsin toisella lelulla jolloin se sentään pudotti ensimmäisenä saamansa. Pitää kiinnittää huomiota tulevaisuudessa siihen ettei lelusta irroittamisesta tule taistelua...
Muutaman kerran tein edestä sivulle vientiä, joka onnistui kivasti (vaikka polvet hiekkakentällä huusivat hoosiannaa), ja Elinalta sain sitten illalla vinkin miten se seisomisesta istumaan onnistuu parhaiten. Pitää hieman nostaa niitä etujalkoja niin johan onnistui. Nakkiseuraaminen onnistui yllättävän hyvin vaikka oli toisia pentuja lähellä. Enimmäkseen kuitenkin keskityttiin taas rauhoittumiseen, joka onnistuikin jossain määrin (ei kuitenkaan nukkumiseen asti).
Menomatka treeneihin sujui kohtalaisesti, laitoin Usvan ylähäkkiin puruluun kanssa, ja se olikin hiljaa kunnes luu oli syöty. Sen jälkeen se vähän piti ääntä, mutta kun huomasi että sieltähän näkee maisemia niin tuli hiljaisuus. Takaisintulomatka oli ihan hiljainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti