sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Sukukokous (agilitya, tokoa ja paimennusta)

Viikonloppu meni mukavasti koiraharrastusten parissa Somerolla. Ahmakulman ja Melekonen -tapaamisen aikana harjoittelimme Usvan kanssa niin agilitya, tokoa kuin paimennustakin (ihan ekaa kertaa).

Lauantaiaamu aloitettiin agilitylla, Petteri oli tehnyt harjoituksen jossa me harjoittelimme pelkästään pakkovalssia yhdellä esteellä (rima noin 20 cm). Huomioitavia asioita meille:
- kroppa ei käänny hyppyä kohden, vaikka jalat liikkuvat taaksepäin, ennenkuin koira on komittoitunut tulemaan hypyn oikealle puolelle.
- Usva kyllästyi leluun tosi nopeasti, olisi pitänyt jatkaa namilla. Se myös hakeutui lähellä olevaan putkeen suojaan kuumalta (siis karkasi tehtävästä).
- Ajoitusta saa vielä säätää kohdilleen, kunhan päästään tekemään harjoitusta itseksemme.

Toinen harjoitus tauon jälkeen oli sylivekki-jaakotus. Ohjausliike oli uusi sekä koiralle että itselleni, ja tuntui tosi omituiselta. Kaikki ohjaukset jossa koira jätetään hetkeksi selän taakse on mulle hankalia (perus persjättöä lukuunottamatta). Loppujen lopuksi saatiin kuitenkin ohjaus kuntoon ja koira jaksoi yrittää (vaihdoin tässä harjoituksessa namipalkalle).

Tokossa tehtiin ensin paikallaoloa, joka meni hyvin, kävin välillä seisoskelemassa koiran vieressä ja palkkaamassa sitä. Sitten tehtiin häiriökontaktia, eli koira sivuasennossa ja kouluttaja yritti saada sitä katsomaan pois minusta. Yllättävän hyvin meni kunhan vaan palkkaa tuli riittävästi.

Yksittäisenä liikkeenä otin seuraamisen ja sen parantamiseen tulikin hyviä vinkkejä:
- Vauhtia saa vähän hidastaa.
- Käännöksissä ei viedä olkapäitä ensin vaan yritetään pitää kroppa suorana.
- Koiran puolimmainen käsi, namikäsi pysyy housunsaumassa kiinni, myös silloin kun annetaan nami koiralle.

Sunnuntai oli kokonaan pyhitetty paimennukselle. Me siis näimme ensimmäistä kertaa lampaat. Ensin viiden lampaan lauma, Usva oli pitkässä liinassa ja kävelimme lampaiden perässä. Usva meni suhteellisen rauhallisesti, yllättävän hyvin, vain liikkeellelähdöissä se oli hieman liian vauhdikas (lampaat ottivat juoksuaskelia). Tauon jälkeen päästiin tekemään koira irti, itsellä paimensauva. Tarkoitus oli saada koira juoksemaan lauman vastakkaiselle puolelle ja siitä lähteä kuljettamaan laumaa eteenpäin niin että itse peruutti lauman kanssa.

Tästä vaiheesta ei jäänyt paljon mieleen (muutakuin että hommassa oli liian paljon liikkuvia tekijöitä), muutaman kerran jouduin pamauttamaan sauvalla maahan koiran eteen, ja sen jälkeen Usva taisi luovuttaa ja keskittyi enemmän aitauksen ulkopuolisen elämän tarkkailuun ja lampaankakan syöntiin. Kuitenkin jotain saatiin tehtyä, eikä koira ihan luovuttanut.

Iltapäivällä kun olimme kuuden lampaan lauman kanssa isommassa aitauksessa, ei hommasta tullut enää yhtään mitään vaan Usva haahuili ihan missä sattuu eikä edes yrittänyt tehdä hommia.

Vaikkei meillä nyt ihan mitään vietin heräämistä ei nähtykään niin nyt ymmärrän paremmin miten laji voi koukuttaa niin totaalisesti kuin se on muutamatkin seurakaverit koukuttanut. Onneksi meillä kumminkaan ei vielä tarvitse muuttaa agilitykenttää laitumeksi...

Oli tosi kiva tavata muita kelpieharrastajia ja taas sai pohdittavaa itselle (tuleeko Usvalla oikeasti kovalevy niin nopeasti täyteen kuin on näyttänyt vai teettääkö se vaan hommat mammalla? Karvainen namitasku pitää ottaa käyttöön palkkana jotta saadaan yhdistettyä leikki ja namit.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti