Tänään pääsin Vapun yksityiskoulutukseen Usvan kanssa. Varasin ajan Vapulle koska tuntui etten edennyt Usvan kanssa leikillä palkkaamisessa mihinkään. Analyysinä olikin ettei Usva koe lelulla leikkimistä mitenkään palkkana, vaan tekee sitä pakkopullana kun minä kerran haluan. Nyt siis jätetään lelupalkkaukset syrjään siksi aikaa kun yritämme pikku hiljaa luoda lelulla leikkimisestäkin palkitseva kokemus. Onneksi Usva on äärimmäisen ahne joten mitenkään pattitilanteessa ei palkkauksen kanssa olla, vaihtoehtoja löytyy aina.
Vappu huomioi että Usva on todennäköisesti ohjaajaherkkä mutta "tilannekova". Sillä ei myöskään tällä hetkellä ole juurikaan draivia vaan on aika lunki tyyppi, vaikka hösöttääkin välillä.
Kotiläksyksi saatiin namituubin heittelyä, käsikosketusta paikoillaan ja liikkeessä, namisukan kokeilemista, yleisen suhteen parantamista lyhyillä (max 1 min.) ja useilla touhuhetkillä päivän aikana sekä namitaskulla houkuttelemista.
Olen todella tyytyväinen että tuli varattua tuo tunti, nyt ei tarvitse enää ihmetellä itsekseen miksi koira ei toimi niinkuin olen olettanut että se toimisi. Kesälomien jälkeen käydään uudestaan ja katsotaan miten paljon on edistystä tapahtunut.
perjantai 29. kesäkuuta 2012
sunnuntai 6. toukokuuta 2012
Pujottelun muistutusta ja putki
Muutaman muistuttelukerran jälkeen siirsin portit 60 ccm päähän toisistaan, tosin vielä vähän auki. Ekat toistot menivät tosi hyvin, palkkasin muutaman kerran porttien väliin. Sitten kun otettiin etäisyyttä ja tiukempia kulmia, alkoi homma vähän hajota. Usvalla pysyi tosin koko ajan yritys päällä, ja viimeksi saatiinkin onnistunut suoritus josta jackpot.
Putkea kerrattiin ihan suorana, ja lähti sinne mistä kulmasta vaan, jopa ihan umpikulmasta. Takaakiertoa kerratessa karkasi kerran viereiseen putkeen, joten nyt pitää olla tarkkana ettei päästä Usvaa ilman lupaa putkeen.
Putkea kerrattiin ihan suorana, ja lähti sinne mistä kulmasta vaan, jopa ihan umpikulmasta. Takaakiertoa kerratessa karkasi kerran viereiseen putkeen, joten nyt pitää olla tarkkana ettei päästä Usvaa ilman lupaa putkeen.
lauantai 5. toukokuuta 2012
Vanhan muistutusta
Tänään päätin muistutella pujottelutreenejä sekä omaan että koiran mieleen. Usva muistikin hyvin mikä oli homman nimi, ja päästiin heti ekalla kerralla jo päivään 4. (kaksi porttia 5 askeleen etäisyydellä, portit 1-7 asennossa). Seuraavalla kerralla tiukempia kulmia sekä tuodaan portteja lähemmäs ja suoristetaan niitä.
Kertasin rengasta, pikkuhiljaa alkaa löytyä ymmärrys että mistä reiästä pitää kulkea. Sekä kutsuna että molemmin puolin vieden.
Viimeisenä takaakiertoa niin että siivekkeen takana oli namikuppi, tämä meni hienosti molemmin puolin. Vielä pitää eri kulmia ja etäisyyksiä ottaa.
Tällä kertaa oli leikki-intokin mukana, ehkä johtuen siitä että paikalla oli vain omaa porukkaa...?
Kertasin rengasta, pikkuhiljaa alkaa löytyä ymmärrys että mistä reiästä pitää kulkea. Sekä kutsuna että molemmin puolin vieden.
Viimeisenä takaakiertoa niin että siivekkeen takana oli namikuppi, tämä meni hienosti molemmin puolin. Vielä pitää eri kulmia ja etäisyyksiä ottaa.
Tällä kertaa oli leikki-intokin mukana, ehkä johtuen siitä että paikalla oli vain omaa porukkaa...?
Palailua normaaliin
Nyt kun koulu alkaa olla lopuillaan ja illat valoisia, alkaa treeni-intokin jälleen palailla. Onneksi Elina soitti ja ehdotti treenaamista, joten eikun toimeksi!.
Aloittelimme varovasti ponnistusharjoituksilla, ja pari ekaa kertaa Usva loikki kuin aropupu. Sen jälkeen meno alkoi hiljentyä ja aivot pääsivät mukaan touhuun. Viimeisimmät olivat jo ihan mallikkaita suorituksia.
Hyppytreenien jälkeen otin vain rengasta, ihan alusta. Naksulla merkkasin oikean suorituksen ja muutamat toistot molemmin puolin lähettäen, samoin kutsuen ja liikkeestä.
Leikki-into oli Usvalla vähän kadoksissa, kivempaa olisi ollut syödä karvalelu tai käydä moikkaamassa tuttuja...
Aloittelimme varovasti ponnistusharjoituksilla, ja pari ekaa kertaa Usva loikki kuin aropupu. Sen jälkeen meno alkoi hiljentyä ja aivot pääsivät mukaan touhuun. Viimeisimmät olivat jo ihan mallikkaita suorituksia.
Hyppytreenien jälkeen otin vain rengasta, ihan alusta. Naksulla merkkasin oikean suorituksen ja muutamat toistot molemmin puolin lähettäen, samoin kutsuen ja liikkeestä.
Leikki-into oli Usvalla vähän kadoksissa, kivempaa olisi ollut syödä karvalelu tai käydä moikkaamassa tuttuja...
keskiviikko 3. elokuuta 2011
Wohoo, agilitytreeniä!
Petteri piti meille (Usva, Uli, Pärre, Mila) agilitytreenit ja olipa hauska päästä taas hommiin. Pihalla oli sopivasti kaksi porttia joten otin odotellessa Usvalle 2x2 treeniä. Kepit suorassa toisiinsa nähden, mutta noin viiden jalan päässä toisistaan. Kepit olivat eri väriset kuin meillä, ja Uli oli kentällä, Mila haukkui autossa joten vähän arvelutti että miten meidän käy kun olimme siinä välissä nurmikentällä.
Usva lähti kerran autoon päin kun kuuli että sieltä tuli haukkua, mutta kun toruin sitä siitä, alkoi homma sujua. Lähetin aika läheltä, ja avokulmasta lähetykset onnistuivat hyvin, mutta umpikulma tuntui olevan hankalampi. Kun Usva yritti lähteä Ulia katsomaan, riitti sillä kertaa vain murahdus.
Kentällä treenasimme ensin jaakotusta. Kyllä se onkin hankala mulle kun meinaan aina vääntää sen valssiksi. Käytin koko ajan namipalkkaa, ja jossain vaiheessa Usvakin kyllästyi siihen odotteluun ja epävarmaan ohjaukseen ja näytti että se väsähti. Tauon aikana kävin tekemässä muutaman jaakotusharjoituksen lämppäriesteellä, ja nyt riehutin sitä ensin jolloin puhtikin kasvoi.
Otin muutaman kerran myös keppejä, nyt noin 70 cm välillä. Avokulmasta meni samalla tavalla kuin aiemmin ja umpikulma näytti olevan ihan yhtä hankala kuin edelliskerrallakin. Usva jaksoi kuitenkin yrittää vaikka epäonnitumisia tuli peräjälkeen.
Toinen harjoitus kentällä oli valssi, ja nyt taas meinasi pukata jaakotusta valssin paikalle. Voi pöljä! Jotenkin tuntuu että kun pääsee kentälle koiran kanssa niin omat aivot tipahtaa siinä samassa aidan ulkopuolelle. Noh, riehutin Usvaa kuitenkin ennen suoritusta ja nyt tuntui että intoa ja vauhtiakin alkoi löytyä. Muutaman kerran palkkasin namikarvalaukulla. Tulevaisuudessa pitääkin muistaa riehua koiran kanssa ennen suoritusta, jolloin intoakin ehkä riittää ihan toisella tavalla.
Usva lähti kerran autoon päin kun kuuli että sieltä tuli haukkua, mutta kun toruin sitä siitä, alkoi homma sujua. Lähetin aika läheltä, ja avokulmasta lähetykset onnistuivat hyvin, mutta umpikulma tuntui olevan hankalampi. Kun Usva yritti lähteä Ulia katsomaan, riitti sillä kertaa vain murahdus.
Kentällä treenasimme ensin jaakotusta. Kyllä se onkin hankala mulle kun meinaan aina vääntää sen valssiksi. Käytin koko ajan namipalkkaa, ja jossain vaiheessa Usvakin kyllästyi siihen odotteluun ja epävarmaan ohjaukseen ja näytti että se väsähti. Tauon aikana kävin tekemässä muutaman jaakotusharjoituksen lämppäriesteellä, ja nyt riehutin sitä ensin jolloin puhtikin kasvoi.
Otin muutaman kerran myös keppejä, nyt noin 70 cm välillä. Avokulmasta meni samalla tavalla kuin aiemmin ja umpikulma näytti olevan ihan yhtä hankala kuin edelliskerrallakin. Usva jaksoi kuitenkin yrittää vaikka epäonnitumisia tuli peräjälkeen.
Toinen harjoitus kentällä oli valssi, ja nyt taas meinasi pukata jaakotusta valssin paikalle. Voi pöljä! Jotenkin tuntuu että kun pääsee kentälle koiran kanssa niin omat aivot tipahtaa siinä samassa aidan ulkopuolelle. Noh, riehutin Usvaa kuitenkin ennen suoritusta ja nyt tuntui että intoa ja vauhtiakin alkoi löytyä. Muutaman kerran palkkasin namikarvalaukulla. Tulevaisuudessa pitääkin muistaa riehua koiran kanssa ennen suoritusta, jolloin intoakin ehkä riittää ihan toisella tavalla.
sunnuntai 31. heinäkuuta 2011
Sukukokous (agilitya, tokoa ja paimennusta)
Viikonloppu meni mukavasti koiraharrastusten parissa Somerolla. Ahmakulman ja Melekonen -tapaamisen aikana harjoittelimme Usvan kanssa niin agilitya, tokoa kuin paimennustakin (ihan ekaa kertaa).
Lauantaiaamu aloitettiin agilitylla, Petteri oli tehnyt harjoituksen jossa me harjoittelimme pelkästään pakkovalssia yhdellä esteellä (rima noin 20 cm). Huomioitavia asioita meille:
- kroppa ei käänny hyppyä kohden, vaikka jalat liikkuvat taaksepäin, ennenkuin koira on komittoitunut tulemaan hypyn oikealle puolelle.
- Usva kyllästyi leluun tosi nopeasti, olisi pitänyt jatkaa namilla. Se myös hakeutui lähellä olevaan putkeen suojaan kuumalta (siis karkasi tehtävästä).
- Ajoitusta saa vielä säätää kohdilleen, kunhan päästään tekemään harjoitusta itseksemme.
Toinen harjoitus tauon jälkeen oli sylivekki-jaakotus. Ohjausliike oli uusi sekä koiralle että itselleni, ja tuntui tosi omituiselta. Kaikki ohjaukset jossa koira jätetään hetkeksi selän taakse on mulle hankalia (perus persjättöä lukuunottamatta). Loppujen lopuksi saatiin kuitenkin ohjaus kuntoon ja koira jaksoi yrittää (vaihdoin tässä harjoituksessa namipalkalle).
Tokossa tehtiin ensin paikallaoloa, joka meni hyvin, kävin välillä seisoskelemassa koiran vieressä ja palkkaamassa sitä. Sitten tehtiin häiriökontaktia, eli koira sivuasennossa ja kouluttaja yritti saada sitä katsomaan pois minusta. Yllättävän hyvin meni kunhan vaan palkkaa tuli riittävästi.
Yksittäisenä liikkeenä otin seuraamisen ja sen parantamiseen tulikin hyviä vinkkejä:
- Vauhtia saa vähän hidastaa.
- Käännöksissä ei viedä olkapäitä ensin vaan yritetään pitää kroppa suorana.
- Koiran puolimmainen käsi, namikäsi pysyy housunsaumassa kiinni, myös silloin kun annetaan nami koiralle.
Sunnuntai oli kokonaan pyhitetty paimennukselle. Me siis näimme ensimmäistä kertaa lampaat. Ensin viiden lampaan lauma, Usva oli pitkässä liinassa ja kävelimme lampaiden perässä. Usva meni suhteellisen rauhallisesti, yllättävän hyvin, vain liikkeellelähdöissä se oli hieman liian vauhdikas (lampaat ottivat juoksuaskelia). Tauon jälkeen päästiin tekemään koira irti, itsellä paimensauva. Tarkoitus oli saada koira juoksemaan lauman vastakkaiselle puolelle ja siitä lähteä kuljettamaan laumaa eteenpäin niin että itse peruutti lauman kanssa.
Tästä vaiheesta ei jäänyt paljon mieleen (muutakuin että hommassa oli liian paljon liikkuvia tekijöitä), muutaman kerran jouduin pamauttamaan sauvalla maahan koiran eteen, ja sen jälkeen Usva taisi luovuttaa ja keskittyi enemmän aitauksen ulkopuolisen elämän tarkkailuun ja lampaankakan syöntiin. Kuitenkin jotain saatiin tehtyä, eikä koira ihan luovuttanut.
Iltapäivällä kun olimme kuuden lampaan lauman kanssa isommassa aitauksessa, ei hommasta tullut enää yhtään mitään vaan Usva haahuili ihan missä sattuu eikä edes yrittänyt tehdä hommia.
Vaikkei meillä nyt ihan mitään vietin heräämistä ei nähtykään niin nyt ymmärrän paremmin miten laji voi koukuttaa niin totaalisesti kuin se on muutamatkin seurakaverit koukuttanut. Onneksi meillä kumminkaan ei vielä tarvitse muuttaa agilitykenttää laitumeksi...
Oli tosi kiva tavata muita kelpieharrastajia ja taas sai pohdittavaa itselle (tuleeko Usvalla oikeasti kovalevy niin nopeasti täyteen kuin on näyttänyt vai teettääkö se vaan hommat mammalla? Karvainen namitasku pitää ottaa käyttöön palkkana jotta saadaan yhdistettyä leikki ja namit.)
Lauantaiaamu aloitettiin agilitylla, Petteri oli tehnyt harjoituksen jossa me harjoittelimme pelkästään pakkovalssia yhdellä esteellä (rima noin 20 cm). Huomioitavia asioita meille:
- kroppa ei käänny hyppyä kohden, vaikka jalat liikkuvat taaksepäin, ennenkuin koira on komittoitunut tulemaan hypyn oikealle puolelle.
- Usva kyllästyi leluun tosi nopeasti, olisi pitänyt jatkaa namilla. Se myös hakeutui lähellä olevaan putkeen suojaan kuumalta (siis karkasi tehtävästä).
- Ajoitusta saa vielä säätää kohdilleen, kunhan päästään tekemään harjoitusta itseksemme.
Toinen harjoitus tauon jälkeen oli sylivekki-jaakotus. Ohjausliike oli uusi sekä koiralle että itselleni, ja tuntui tosi omituiselta. Kaikki ohjaukset jossa koira jätetään hetkeksi selän taakse on mulle hankalia (perus persjättöä lukuunottamatta). Loppujen lopuksi saatiin kuitenkin ohjaus kuntoon ja koira jaksoi yrittää (vaihdoin tässä harjoituksessa namipalkalle).
Tokossa tehtiin ensin paikallaoloa, joka meni hyvin, kävin välillä seisoskelemassa koiran vieressä ja palkkaamassa sitä. Sitten tehtiin häiriökontaktia, eli koira sivuasennossa ja kouluttaja yritti saada sitä katsomaan pois minusta. Yllättävän hyvin meni kunhan vaan palkkaa tuli riittävästi.
Yksittäisenä liikkeenä otin seuraamisen ja sen parantamiseen tulikin hyviä vinkkejä:
- Vauhtia saa vähän hidastaa.
- Käännöksissä ei viedä olkapäitä ensin vaan yritetään pitää kroppa suorana.
- Koiran puolimmainen käsi, namikäsi pysyy housunsaumassa kiinni, myös silloin kun annetaan nami koiralle.
Sunnuntai oli kokonaan pyhitetty paimennukselle. Me siis näimme ensimmäistä kertaa lampaat. Ensin viiden lampaan lauma, Usva oli pitkässä liinassa ja kävelimme lampaiden perässä. Usva meni suhteellisen rauhallisesti, yllättävän hyvin, vain liikkeellelähdöissä se oli hieman liian vauhdikas (lampaat ottivat juoksuaskelia). Tauon jälkeen päästiin tekemään koira irti, itsellä paimensauva. Tarkoitus oli saada koira juoksemaan lauman vastakkaiselle puolelle ja siitä lähteä kuljettamaan laumaa eteenpäin niin että itse peruutti lauman kanssa.
Tästä vaiheesta ei jäänyt paljon mieleen (muutakuin että hommassa oli liian paljon liikkuvia tekijöitä), muutaman kerran jouduin pamauttamaan sauvalla maahan koiran eteen, ja sen jälkeen Usva taisi luovuttaa ja keskittyi enemmän aitauksen ulkopuolisen elämän tarkkailuun ja lampaankakan syöntiin. Kuitenkin jotain saatiin tehtyä, eikä koira ihan luovuttanut.
Iltapäivällä kun olimme kuuden lampaan lauman kanssa isommassa aitauksessa, ei hommasta tullut enää yhtään mitään vaan Usva haahuili ihan missä sattuu eikä edes yrittänyt tehdä hommia.
Vaikkei meillä nyt ihan mitään vietin heräämistä ei nähtykään niin nyt ymmärrän paremmin miten laji voi koukuttaa niin totaalisesti kuin se on muutamatkin seurakaverit koukuttanut. Onneksi meillä kumminkaan ei vielä tarvitse muuttaa agilitykenttää laitumeksi...
Oli tosi kiva tavata muita kelpieharrastajia ja taas sai pohdittavaa itselle (tuleeko Usvalla oikeasti kovalevy niin nopeasti täyteen kuin on näyttänyt vai teettääkö se vaan hommat mammalla? Karvainen namitasku pitää ottaa käyttöön palkkana jotta saadaan yhdistettyä leikki ja namit.)
keskiviikko 20. heinäkuuta 2011
Pujottelutreeniä neljännen päivän ohjelmalla
10) Uusi paikka, keppisetit täysin samalla tavalla kun edellisellä kerralla. Muista palkintolinja! Palkkaa joka 5. tai 6. kerta myös settien väliin.
Toteutus: Yhdeksäs päivä jatkuu, portit yläpihalla. Palkkana isoja nakinpalasia. Hämmästyttävää kyllä vieressä etutarhassa riekkuvat manssit ja Bugi eivät häirinneet Usvan suoritusta millään tavalla. Parempi palkka siis vai onko kyse siitä ettei manssien kanssa olla koskaan leikitty? Joka tapauksessa työinto oli nyt kohdillaan ja yritystä tehdä vaikka epäonnistumisia olisi ollut useampi peräkkäin. Häiriötilanteessa pitänee ottaa käyttöön isot namipalkat, ja häiriöttömässä sitten lelua. Onnistumisprosentti noin 70 % eli samalla jatketaan vielä.
11) Käännä setit klo 1-7 asentoon ja tuo ne lähemmäs toisiaan, n. 4 jalan etäisyydelle. Toteutus: Kymmenes päivä. Päätin kuitenkin tuoda keppejä sekä lähemmäs että tiukempaan kulmaan. Paikkana taas yläpiha ja vieressä manssit ja Bugi haukkumassa. Nameina isoja nakinpalasia. Tällä kertaa Usva lähti pari kertaa katsomaan alussa kavereita, mutta tuli ärähdettyäni takaisin. Vaikeuttaminen ei vaikuttanut suoritukseen, itse asiassa näytti että meni jopa paremmin kuin ennen. Onnistumisprosentti varmaan jossain 80 % luokkaa.
Toinen sessio hieman myöhemmin, taas lähemmäs ja tiukempaa kulmaa. Ensin tuntui hankalalta, vähän helpotettuani alkoi sujua ja loppujen lopuksi alkuasetelmakin meni ok. Onnistumisprosentti noin 70 %.
Kolmas sessio illalla. Ekaa väliä piti helpottaa koska meni jatkuvasti ohi. Helpottamisen jälkeen suht ok. Ehkä puolet onnistui.
12) Kun 80 % onnistuu, käännä molempia settejä pikkuhiljaa suorempaan linjaan ja sen jälkeen tuo niitä lähemmäs toisiaan kunnes ovat 60 cm etäisyydellä.
Toteutus: Yhdestoista päivä. Etupihalla, ei häiriötä. Jatkettiin edellisestä ja koska näytti että se sujui hyvin, tiukensin kulmaa jo kolmen toiston jälkeen. Muutaman kerran haki oikeaa suoritustapaa, mutta yllättävän hyvin meni tiukempikin kulma. Nyt ollaan siinä klo 1-7 asennossa, etäisyys vähän yli 60 cm. Noin 70 % onnistui.
Kahdestoista päivä. Kylläpä on hankalaa tästä tiukentaa. Aina kun yritän tiukentaa kummankaan portin kulmaa, Usva alkaa mennä ihan miten sattuu. Pari sessiota on mennyt niin että yritin kiristää kulmaa, mutta aina olen saanut palata takaisin.
Kolmas sessio. Onneksi tuli luettua nämä raportit ja ohjeet uudestaan. Huomasin että olen jättänyt väliin sen että ensin kiristetään kulmaa ja sitten vasta tuodaan portteja lähemmäs. Nyt mulla oli portit neljän jalan päässä toisistaan, mutta yli klo 1-7 kulmassa. Pari kertaa meni ihmetellessä mutta kun vahvistin muutaman kerran sekä väliin että viimeisen portin jälkeen, alkoi homma sujua.
Neljäs sessio. Edellinen meni jo tosi hyvin joten toin portteja puoli jalkaa lähemmäs toisiaan. Ei ongelmia muutakuin jos yritän lähettää liian tiukasta umpikulmasta.
Kolmastoista päivä. Pari toistoa edellisellä ja kun ne meni hyvin, suoristin kepit toisiinsa nähden, mutta välimatka oli noin viisi jalkaa. Muutaman kerran meni tosi hienosti, mutta sitten näytti jumittavan. Ehkä 30 % oikein. Toinen sessio, nyt meni tosi hienosti, joten lyhensin välimatkaa neljään jalkaan. Palkkana välillä lelu. Noin 70% oikein. Illalla vielä kerran niin että mulla oli ruokakuppi kädessä, päästin menemään ja meni heti oikein, jolloin ruoka.
Neljästoista päivä. Koska ensimmäiset yritykset menivät heti oikein, lyhensin väliä kolmeen jalkaan. Tällöin alkoi kuitenkin haahuilu joten siirsin jälkimmäisiä keppejä aavistuksen sivuun niin että syntyi noin 5 cm ”aukko”. Portit kuitenkin olivat toisiinsa nähden suorassa. Usva tajusi tämän heti, ja meni hienosti. Tästä tiukentaen pikkuhiljaa niin että tällä hetkellä portit ovat aavistuksen sivussa toisistaan, sekä ehkä 65 cm päässä toisistaan. Ensi kerralla tuon ne normiasentoon jos onnistumiset jatkuvat.
Toteutus: Yhdeksäs päivä jatkuu, portit yläpihalla. Palkkana isoja nakinpalasia. Hämmästyttävää kyllä vieressä etutarhassa riekkuvat manssit ja Bugi eivät häirinneet Usvan suoritusta millään tavalla. Parempi palkka siis vai onko kyse siitä ettei manssien kanssa olla koskaan leikitty? Joka tapauksessa työinto oli nyt kohdillaan ja yritystä tehdä vaikka epäonnistumisia olisi ollut useampi peräkkäin. Häiriötilanteessa pitänee ottaa käyttöön isot namipalkat, ja häiriöttömässä sitten lelua. Onnistumisprosentti noin 70 % eli samalla jatketaan vielä.
11) Käännä setit klo 1-7 asentoon ja tuo ne lähemmäs toisiaan, n. 4 jalan etäisyydelle. Toteutus: Kymmenes päivä. Päätin kuitenkin tuoda keppejä sekä lähemmäs että tiukempaan kulmaan. Paikkana taas yläpiha ja vieressä manssit ja Bugi haukkumassa. Nameina isoja nakinpalasia. Tällä kertaa Usva lähti pari kertaa katsomaan alussa kavereita, mutta tuli ärähdettyäni takaisin. Vaikeuttaminen ei vaikuttanut suoritukseen, itse asiassa näytti että meni jopa paremmin kuin ennen. Onnistumisprosentti varmaan jossain 80 % luokkaa.
Toinen sessio hieman myöhemmin, taas lähemmäs ja tiukempaa kulmaa. Ensin tuntui hankalalta, vähän helpotettuani alkoi sujua ja loppujen lopuksi alkuasetelmakin meni ok. Onnistumisprosentti noin 70 %.
Kolmas sessio illalla. Ekaa väliä piti helpottaa koska meni jatkuvasti ohi. Helpottamisen jälkeen suht ok. Ehkä puolet onnistui.
12) Kun 80 % onnistuu, käännä molempia settejä pikkuhiljaa suorempaan linjaan ja sen jälkeen tuo niitä lähemmäs toisiaan kunnes ovat 60 cm etäisyydellä.
Toteutus: Yhdestoista päivä. Etupihalla, ei häiriötä. Jatkettiin edellisestä ja koska näytti että se sujui hyvin, tiukensin kulmaa jo kolmen toiston jälkeen. Muutaman kerran haki oikeaa suoritustapaa, mutta yllättävän hyvin meni tiukempikin kulma. Nyt ollaan siinä klo 1-7 asennossa, etäisyys vähän yli 60 cm. Noin 70 % onnistui.
Kahdestoista päivä. Kylläpä on hankalaa tästä tiukentaa. Aina kun yritän tiukentaa kummankaan portin kulmaa, Usva alkaa mennä ihan miten sattuu. Pari sessiota on mennyt niin että yritin kiristää kulmaa, mutta aina olen saanut palata takaisin.
Kolmas sessio. Onneksi tuli luettua nämä raportit ja ohjeet uudestaan. Huomasin että olen jättänyt väliin sen että ensin kiristetään kulmaa ja sitten vasta tuodaan portteja lähemmäs. Nyt mulla oli portit neljän jalan päässä toisistaan, mutta yli klo 1-7 kulmassa. Pari kertaa meni ihmetellessä mutta kun vahvistin muutaman kerran sekä väliin että viimeisen portin jälkeen, alkoi homma sujua.
Neljäs sessio. Edellinen meni jo tosi hyvin joten toin portteja puoli jalkaa lähemmäs toisiaan. Ei ongelmia muutakuin jos yritän lähettää liian tiukasta umpikulmasta.
Kolmastoista päivä. Pari toistoa edellisellä ja kun ne meni hyvin, suoristin kepit toisiinsa nähden, mutta välimatka oli noin viisi jalkaa. Muutaman kerran meni tosi hienosti, mutta sitten näytti jumittavan. Ehkä 30 % oikein. Toinen sessio, nyt meni tosi hienosti, joten lyhensin välimatkaa neljään jalkaan. Palkkana välillä lelu. Noin 70% oikein. Illalla vielä kerran niin että mulla oli ruokakuppi kädessä, päästin menemään ja meni heti oikein, jolloin ruoka.
Neljästoista päivä. Koska ensimmäiset yritykset menivät heti oikein, lyhensin väliä kolmeen jalkaan. Tällöin alkoi kuitenkin haahuilu joten siirsin jälkimmäisiä keppejä aavistuksen sivuun niin että syntyi noin 5 cm ”aukko”. Portit kuitenkin olivat toisiinsa nähden suorassa. Usva tajusi tämän heti, ja meni hienosti. Tästä tiukentaen pikkuhiljaa niin että tällä hetkellä portit ovat aavistuksen sivussa toisistaan, sekä ehkä 65 cm päässä toisistaan. Ensi kerralla tuon ne normiasentoon jos onnistumiset jatkuvat.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)