Tänään päätin muistutella pujottelutreenejä sekä omaan että koiran mieleen. Usva muistikin hyvin mikä oli homman nimi, ja päästiin heti ekalla kerralla jo päivään 4. (kaksi porttia 5 askeleen etäisyydellä, portit 1-7 asennossa). Seuraavalla kerralla tiukempia kulmia sekä tuodaan portteja lähemmäs ja suoristetaan niitä.
Kertasin rengasta, pikkuhiljaa alkaa löytyä ymmärrys että mistä reiästä pitää kulkea. Sekä kutsuna että molemmin puolin vieden.
Viimeisenä takaakiertoa niin että siivekkeen takana oli namikuppi, tämä meni hienosti molemmin puolin. Vielä pitää eri kulmia ja etäisyyksiä ottaa.
Tällä kertaa oli leikki-intokin mukana, ehkä johtuen siitä että paikalla oli vain omaa porukkaa...?
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ohjausharjoittelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ohjausharjoittelu. Näytä kaikki tekstit
lauantai 5. toukokuuta 2012
keskiviikko 3. elokuuta 2011
Wohoo, agilitytreeniä!
Petteri piti meille (Usva, Uli, Pärre, Mila) agilitytreenit ja olipa hauska päästä taas hommiin. Pihalla oli sopivasti kaksi porttia joten otin odotellessa Usvalle 2x2 treeniä. Kepit suorassa toisiinsa nähden, mutta noin viiden jalan päässä toisistaan. Kepit olivat eri väriset kuin meillä, ja Uli oli kentällä, Mila haukkui autossa joten vähän arvelutti että miten meidän käy kun olimme siinä välissä nurmikentällä.
Usva lähti kerran autoon päin kun kuuli että sieltä tuli haukkua, mutta kun toruin sitä siitä, alkoi homma sujua. Lähetin aika läheltä, ja avokulmasta lähetykset onnistuivat hyvin, mutta umpikulma tuntui olevan hankalampi. Kun Usva yritti lähteä Ulia katsomaan, riitti sillä kertaa vain murahdus.
Kentällä treenasimme ensin jaakotusta. Kyllä se onkin hankala mulle kun meinaan aina vääntää sen valssiksi. Käytin koko ajan namipalkkaa, ja jossain vaiheessa Usvakin kyllästyi siihen odotteluun ja epävarmaan ohjaukseen ja näytti että se väsähti. Tauon aikana kävin tekemässä muutaman jaakotusharjoituksen lämppäriesteellä, ja nyt riehutin sitä ensin jolloin puhtikin kasvoi.
Otin muutaman kerran myös keppejä, nyt noin 70 cm välillä. Avokulmasta meni samalla tavalla kuin aiemmin ja umpikulma näytti olevan ihan yhtä hankala kuin edelliskerrallakin. Usva jaksoi kuitenkin yrittää vaikka epäonnitumisia tuli peräjälkeen.
Toinen harjoitus kentällä oli valssi, ja nyt taas meinasi pukata jaakotusta valssin paikalle. Voi pöljä! Jotenkin tuntuu että kun pääsee kentälle koiran kanssa niin omat aivot tipahtaa siinä samassa aidan ulkopuolelle. Noh, riehutin Usvaa kuitenkin ennen suoritusta ja nyt tuntui että intoa ja vauhtiakin alkoi löytyä. Muutaman kerran palkkasin namikarvalaukulla. Tulevaisuudessa pitääkin muistaa riehua koiran kanssa ennen suoritusta, jolloin intoakin ehkä riittää ihan toisella tavalla.
Usva lähti kerran autoon päin kun kuuli että sieltä tuli haukkua, mutta kun toruin sitä siitä, alkoi homma sujua. Lähetin aika läheltä, ja avokulmasta lähetykset onnistuivat hyvin, mutta umpikulma tuntui olevan hankalampi. Kun Usva yritti lähteä Ulia katsomaan, riitti sillä kertaa vain murahdus.
Kentällä treenasimme ensin jaakotusta. Kyllä se onkin hankala mulle kun meinaan aina vääntää sen valssiksi. Käytin koko ajan namipalkkaa, ja jossain vaiheessa Usvakin kyllästyi siihen odotteluun ja epävarmaan ohjaukseen ja näytti että se väsähti. Tauon aikana kävin tekemässä muutaman jaakotusharjoituksen lämppäriesteellä, ja nyt riehutin sitä ensin jolloin puhtikin kasvoi.
Otin muutaman kerran myös keppejä, nyt noin 70 cm välillä. Avokulmasta meni samalla tavalla kuin aiemmin ja umpikulma näytti olevan ihan yhtä hankala kuin edelliskerrallakin. Usva jaksoi kuitenkin yrittää vaikka epäonnitumisia tuli peräjälkeen.
Toinen harjoitus kentällä oli valssi, ja nyt taas meinasi pukata jaakotusta valssin paikalle. Voi pöljä! Jotenkin tuntuu että kun pääsee kentälle koiran kanssa niin omat aivot tipahtaa siinä samassa aidan ulkopuolelle. Noh, riehutin Usvaa kuitenkin ennen suoritusta ja nyt tuntui että intoa ja vauhtiakin alkoi löytyä. Muutaman kerran palkkasin namikarvalaukulla. Tulevaisuudessa pitääkin muistaa riehua koiran kanssa ennen suoritusta, jolloin intoakin ehkä riittää ihan toisella tavalla.
sunnuntai 31. heinäkuuta 2011
Sukukokous (agilitya, tokoa ja paimennusta)
Viikonloppu meni mukavasti koiraharrastusten parissa Somerolla. Ahmakulman ja Melekonen -tapaamisen aikana harjoittelimme Usvan kanssa niin agilitya, tokoa kuin paimennustakin (ihan ekaa kertaa).
Lauantaiaamu aloitettiin agilitylla, Petteri oli tehnyt harjoituksen jossa me harjoittelimme pelkästään pakkovalssia yhdellä esteellä (rima noin 20 cm). Huomioitavia asioita meille:
- kroppa ei käänny hyppyä kohden, vaikka jalat liikkuvat taaksepäin, ennenkuin koira on komittoitunut tulemaan hypyn oikealle puolelle.
- Usva kyllästyi leluun tosi nopeasti, olisi pitänyt jatkaa namilla. Se myös hakeutui lähellä olevaan putkeen suojaan kuumalta (siis karkasi tehtävästä).
- Ajoitusta saa vielä säätää kohdilleen, kunhan päästään tekemään harjoitusta itseksemme.
Toinen harjoitus tauon jälkeen oli sylivekki-jaakotus. Ohjausliike oli uusi sekä koiralle että itselleni, ja tuntui tosi omituiselta. Kaikki ohjaukset jossa koira jätetään hetkeksi selän taakse on mulle hankalia (perus persjättöä lukuunottamatta). Loppujen lopuksi saatiin kuitenkin ohjaus kuntoon ja koira jaksoi yrittää (vaihdoin tässä harjoituksessa namipalkalle).
Tokossa tehtiin ensin paikallaoloa, joka meni hyvin, kävin välillä seisoskelemassa koiran vieressä ja palkkaamassa sitä. Sitten tehtiin häiriökontaktia, eli koira sivuasennossa ja kouluttaja yritti saada sitä katsomaan pois minusta. Yllättävän hyvin meni kunhan vaan palkkaa tuli riittävästi.
Yksittäisenä liikkeenä otin seuraamisen ja sen parantamiseen tulikin hyviä vinkkejä:
- Vauhtia saa vähän hidastaa.
- Käännöksissä ei viedä olkapäitä ensin vaan yritetään pitää kroppa suorana.
- Koiran puolimmainen käsi, namikäsi pysyy housunsaumassa kiinni, myös silloin kun annetaan nami koiralle.
Sunnuntai oli kokonaan pyhitetty paimennukselle. Me siis näimme ensimmäistä kertaa lampaat. Ensin viiden lampaan lauma, Usva oli pitkässä liinassa ja kävelimme lampaiden perässä. Usva meni suhteellisen rauhallisesti, yllättävän hyvin, vain liikkeellelähdöissä se oli hieman liian vauhdikas (lampaat ottivat juoksuaskelia). Tauon jälkeen päästiin tekemään koira irti, itsellä paimensauva. Tarkoitus oli saada koira juoksemaan lauman vastakkaiselle puolelle ja siitä lähteä kuljettamaan laumaa eteenpäin niin että itse peruutti lauman kanssa.
Tästä vaiheesta ei jäänyt paljon mieleen (muutakuin että hommassa oli liian paljon liikkuvia tekijöitä), muutaman kerran jouduin pamauttamaan sauvalla maahan koiran eteen, ja sen jälkeen Usva taisi luovuttaa ja keskittyi enemmän aitauksen ulkopuolisen elämän tarkkailuun ja lampaankakan syöntiin. Kuitenkin jotain saatiin tehtyä, eikä koira ihan luovuttanut.
Iltapäivällä kun olimme kuuden lampaan lauman kanssa isommassa aitauksessa, ei hommasta tullut enää yhtään mitään vaan Usva haahuili ihan missä sattuu eikä edes yrittänyt tehdä hommia.
Vaikkei meillä nyt ihan mitään vietin heräämistä ei nähtykään niin nyt ymmärrän paremmin miten laji voi koukuttaa niin totaalisesti kuin se on muutamatkin seurakaverit koukuttanut. Onneksi meillä kumminkaan ei vielä tarvitse muuttaa agilitykenttää laitumeksi...
Oli tosi kiva tavata muita kelpieharrastajia ja taas sai pohdittavaa itselle (tuleeko Usvalla oikeasti kovalevy niin nopeasti täyteen kuin on näyttänyt vai teettääkö se vaan hommat mammalla? Karvainen namitasku pitää ottaa käyttöön palkkana jotta saadaan yhdistettyä leikki ja namit.)
Lauantaiaamu aloitettiin agilitylla, Petteri oli tehnyt harjoituksen jossa me harjoittelimme pelkästään pakkovalssia yhdellä esteellä (rima noin 20 cm). Huomioitavia asioita meille:
- kroppa ei käänny hyppyä kohden, vaikka jalat liikkuvat taaksepäin, ennenkuin koira on komittoitunut tulemaan hypyn oikealle puolelle.
- Usva kyllästyi leluun tosi nopeasti, olisi pitänyt jatkaa namilla. Se myös hakeutui lähellä olevaan putkeen suojaan kuumalta (siis karkasi tehtävästä).
- Ajoitusta saa vielä säätää kohdilleen, kunhan päästään tekemään harjoitusta itseksemme.
Toinen harjoitus tauon jälkeen oli sylivekki-jaakotus. Ohjausliike oli uusi sekä koiralle että itselleni, ja tuntui tosi omituiselta. Kaikki ohjaukset jossa koira jätetään hetkeksi selän taakse on mulle hankalia (perus persjättöä lukuunottamatta). Loppujen lopuksi saatiin kuitenkin ohjaus kuntoon ja koira jaksoi yrittää (vaihdoin tässä harjoituksessa namipalkalle).
Tokossa tehtiin ensin paikallaoloa, joka meni hyvin, kävin välillä seisoskelemassa koiran vieressä ja palkkaamassa sitä. Sitten tehtiin häiriökontaktia, eli koira sivuasennossa ja kouluttaja yritti saada sitä katsomaan pois minusta. Yllättävän hyvin meni kunhan vaan palkkaa tuli riittävästi.
Yksittäisenä liikkeenä otin seuraamisen ja sen parantamiseen tulikin hyviä vinkkejä:
- Vauhtia saa vähän hidastaa.
- Käännöksissä ei viedä olkapäitä ensin vaan yritetään pitää kroppa suorana.
- Koiran puolimmainen käsi, namikäsi pysyy housunsaumassa kiinni, myös silloin kun annetaan nami koiralle.
Sunnuntai oli kokonaan pyhitetty paimennukselle. Me siis näimme ensimmäistä kertaa lampaat. Ensin viiden lampaan lauma, Usva oli pitkässä liinassa ja kävelimme lampaiden perässä. Usva meni suhteellisen rauhallisesti, yllättävän hyvin, vain liikkeellelähdöissä se oli hieman liian vauhdikas (lampaat ottivat juoksuaskelia). Tauon jälkeen päästiin tekemään koira irti, itsellä paimensauva. Tarkoitus oli saada koira juoksemaan lauman vastakkaiselle puolelle ja siitä lähteä kuljettamaan laumaa eteenpäin niin että itse peruutti lauman kanssa.
Tästä vaiheesta ei jäänyt paljon mieleen (muutakuin että hommassa oli liian paljon liikkuvia tekijöitä), muutaman kerran jouduin pamauttamaan sauvalla maahan koiran eteen, ja sen jälkeen Usva taisi luovuttaa ja keskittyi enemmän aitauksen ulkopuolisen elämän tarkkailuun ja lampaankakan syöntiin. Kuitenkin jotain saatiin tehtyä, eikä koira ihan luovuttanut.
Iltapäivällä kun olimme kuuden lampaan lauman kanssa isommassa aitauksessa, ei hommasta tullut enää yhtään mitään vaan Usva haahuili ihan missä sattuu eikä edes yrittänyt tehdä hommia.
Vaikkei meillä nyt ihan mitään vietin heräämistä ei nähtykään niin nyt ymmärrän paremmin miten laji voi koukuttaa niin totaalisesti kuin se on muutamatkin seurakaverit koukuttanut. Onneksi meillä kumminkaan ei vielä tarvitse muuttaa agilitykenttää laitumeksi...
Oli tosi kiva tavata muita kelpieharrastajia ja taas sai pohdittavaa itselle (tuleeko Usvalla oikeasti kovalevy niin nopeasti täyteen kuin on näyttänyt vai teettääkö se vaan hommat mammalla? Karvainen namitasku pitää ottaa käyttöön palkkana jotta saadaan yhdistettyä leikki ja namit.)
sunnuntai 23. tammikuuta 2011
Kolmannet hyppytreenit
Näin väsynyt oli pieni treenaaja kolmansien hyppytreenien jälkeen. Tällä kertaa olikin haastetta ihan riittävästi kelpiepennun aivoille, sillä sen lisäksi että harjoittelimme alustavasti oikean laukka-askeleen löytymistä, oli Vappu tehnyt meille erilaisia harjoittelupisteitä odotusaikaa varten. Ensin me Usvan kanssa harjoittelimme flatworkkia, ja siinä tuppasin kumartumaan liikaa koiran päälle tai kääntämään hartialinjaa koiraa kohti. Pitää siis yrittää muistaa pysyä suorassa ja hartialinja kulkusuuntaan. Pitää myöskin häivyttää käsiä sekä alkaa tekemään vauhdinmuutoksia. Ihan lyhyesti harjoittelimme myös valssin käännöstä.
Seuraavaksi menimme miniminikeinupisteeseen, jossa ponnarin päälle oli asetettu noin metrin mittainen kontaktiharjoittelupätkä. Siinä kokeiltiin aristaako koira liikkuvaa alustaa ja laudasta kuuluvaa ääntä. Tätähän me ollaan tehty kotonakin joten siinä ei ollut ongelmia. Pitää vaan muistaa itse laittaa nami laudan pinnalle, eikä antaa koiralle suuhun, jotta saadaan koiran asentoa suuntautumaan alemmas.
Kolmanneksi päästiinkin itse hyppyharjoitteeseen, kolme hyppyä diagonaalisesti aseteltuna. Usva hieman haki hyvältä tuntuvaa laukkaa (vaihtoi laukan hyppyjen keskellä). Toiseen suuntaan tehtynä piti laukan, mutta väsyi lelupalkkaan (jota olin käyttänyt tähän asti) joten vaihdettiin namiin. Itseni pitää muistaa antaa koiran tehdä työ, sillä kun lähdin kerran liian aikaisin koiran mukaan, tuli Usva kesken pois.
Seuraavaksi päästiin tasapainotyynyn luokse, ja tätäkin ollaan tehty kotona joten Usva asetteli itsensä muutaman naksukerran jälkeen tyynyn päälle istumaan. Viimeinen harjoituspiste oli n. 20x30 kokoinen "laatikko" jolla sai tehdä mitä vaan, ja ehdinkin vain muutaman kerran vahvistaa tässä nenäkosketusta ennenkuin pidettiin tauko (jonka jälkeen Vappu katsasti jokaisen senhetkisen flatwork-tason ja antoi palautetta).
Yllättävää oli että tällä kertaa Usva selkeästi väsyi (pisti siis maaten ja loikoili hallin lattialla), pitihän sen koko ajan ajatella ankarasti. Pitää pitää tulevaisuutta varten mielessä, jos täytyy saada se joskus väsymään suht nopeasti...
...niin kenen peitto se olikaan...?
Maistuisikohan tuo korva hyvältä?maanantai 29. marraskuuta 2010
Vk 47, vähillä mennään mut menköön
Treenisuunnitelma
Ei tunnu aika riittävän millään. Nyt kun treenataan vielä tytön kanssa kärrynpyörää ja kengännarujen solmimista niin uskokaa tai älkää, se vaikuttaa suoraan Usvan treenaamiseen käytettävissä olevaan aikaan. Päivät on aika täynnä toimintaa, vaikkei mitään ihmeellistä edes olis suunnitteilla, normipäivän viettoa vaan.
Teinkin sen päätöksen että tyhjensin treenisuunnitelman joulun alusviikkojen osalta kokonaan ja siirsin sieltä muutamat tehtävät suunnitelman loppuun, ja osan tehtävistä poistin kokonaan koska olivat jo tulleet mualla tehtyä (kuten makupalan seuraaminen).
Eiköhän meille juuri nyt riitä nuo agilityssa, hyppykoulussa ja tokotunneilla saadut läksyt. Näiden suhteen viime viikko oli tokopainotteinen, niitä tuli tehtyä eniten (helpoin tehdä nopsasti sisätiloissa), Pariin otteeseen treenasin myös takaakiertoa ja sylkkäriä keittiöjakkaran ympäri.
Marin tokokerralla uusina opeteltavina tuli seisominen sekä sivulla ollessa maahanmeno. Nakkiseuraamisessa saa myös kokeilla käden kääntämistä toisinpäin, vähän testataan miten pitkään koira kestää ennenkuin huomio tipahtaa.
Perjantaina toin matot takaisin lattioille joten nyt on huomattavasti helpompi tehdä eri huoneissa tokoharjoitteita kun ei koiralla jalat luista niin herkästi.
Ei tunnu aika riittävän millään. Nyt kun treenataan vielä tytön kanssa kärrynpyörää ja kengännarujen solmimista niin uskokaa tai älkää, se vaikuttaa suoraan Usvan treenaamiseen käytettävissä olevaan aikaan. Päivät on aika täynnä toimintaa, vaikkei mitään ihmeellistä edes olis suunnitteilla, normipäivän viettoa vaan.
Teinkin sen päätöksen että tyhjensin treenisuunnitelman joulun alusviikkojen osalta kokonaan ja siirsin sieltä muutamat tehtävät suunnitelman loppuun, ja osan tehtävistä poistin kokonaan koska olivat jo tulleet mualla tehtyä (kuten makupalan seuraaminen).
Eiköhän meille juuri nyt riitä nuo agilityssa, hyppykoulussa ja tokotunneilla saadut läksyt. Näiden suhteen viime viikko oli tokopainotteinen, niitä tuli tehtyä eniten (helpoin tehdä nopsasti sisätiloissa), Pariin otteeseen treenasin myös takaakiertoa ja sylkkäriä keittiöjakkaran ympäri.
Marin tokokerralla uusina opeteltavina tuli seisominen sekä sivulla ollessa maahanmeno. Nakkiseuraamisessa saa myös kokeilla käden kääntämistä toisinpäin, vähän testataan miten pitkään koira kestää ennenkuin huomio tipahtaa.
Perjantaina toin matot takaisin lattioille joten nyt on huomattavasti helpompi tehdä eri huoneissa tokoharjoitteita kun ei koiralla jalat luista niin herkästi.
maanantai 22. marraskuuta 2010
Vk 46. minimimäärä treeniä
Treenisuunnitelma
Viime viikolla jäi treenaamiset aika vähille. Keskiviikkona toki treenattiin Veikkolassa ihan normaaliin tapaan, mutta kotona on jäänyt treenaaminen aika vähiin. Suunnitelman mukaisia tehtäviä olen ehtinyt tekemään ehkä kerran, ja istu-vedä tehtävää en ollenkaan. Takaakiertoa ja sylkkäriä olen sentään tehnyt muutaman kerran sisällä keittiöpallin avulla, mutta siinä se treenaaminen onkin.
Tällä viikolla pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä vähän enemmän noita tokopuolen juttujakin (varsinkin koska keskiviikkona on Marin kerta).
Viime viikolla jäi treenaamiset aika vähille. Keskiviikkona toki treenattiin Veikkolassa ihan normaaliin tapaan, mutta kotona on jäänyt treenaaminen aika vähiin. Suunnitelman mukaisia tehtäviä olen ehtinyt tekemään ehkä kerran, ja istu-vedä tehtävää en ollenkaan. Takaakiertoa ja sylkkäriä olen sentään tehnyt muutaman kerran sisällä keittiöpallin avulla, mutta siinä se treenaaminen onkin.
Tällä viikolla pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä vähän enemmän noita tokopuolen juttujakin (varsinkin koska keskiviikkona on Marin kerta).
keskiviikko 17. marraskuuta 2010
Äh, jouduinpas taas ajattelemaan
...no niin, jouduin siis taas herättelemään vähiä jäljellä olevia aivosolujani tuon agilityn takia vaikka niin vannoin etten sitä tee. Maanantaina otin keittiöpallin ja tein takaakiertoja pelkällä namipalkalla. Tämä tuntui toimivan niin hyvin että tiistaina menin kentälle ajatuksena tehdä samalla tavalla myös siellä. Jätin myös pannan laittamatta jotten voisi paniikissa tarttua siihen.
Kuinka ollakaan homma sujui loistavasti! Usva pysyi kokoa ajan kuulolla koska namitin sitä jatkuvasti, eikä suuria taukoja tullut. Sain tehtyä mukavasti toistoja sekä takaakiertoon (sain lähetettyä sitä takaakiertoon noin metrin päästä) että sylkkäriin (ensin ei lähtenyt hakemaan namia targetilta, vaan juoksi perääni, mutta parin yrityksen jälkeen meni targetin kautta).
Tämän lisäksi tein flatworkkiä juosten kunnon vauhtia, ja Usva pysyi hyvin sivulla. Aloitin myös katseen puolelle tulemisen, tämä tuntui tulevan oikein ihan luonnostaan.
Päätin nyt tehdä uusien asioiden opetukset namilla ja sitten kun homma tuntuu toimivan, vaihdan leluun. Luulisin että näin päästään hieman nopeammin etenemään.
Tänään hallitreeneissä tehtiin innaria viidellä ponnarilla, se menikin Usvalla hyvin. Vielä kun malttaisin sen lähdössä jättää istumaan ihan itsekseen ja luottaa siihen että se pysyy siinä paikoillaan. Tällä hetkellä pidän lähdössä pannasta kiinni ja heti kun ote irtoaa, Usva syöksähtää eteenpäin.
Kuinka ollakaan homma sujui loistavasti! Usva pysyi kokoa ajan kuulolla koska namitin sitä jatkuvasti, eikä suuria taukoja tullut. Sain tehtyä mukavasti toistoja sekä takaakiertoon (sain lähetettyä sitä takaakiertoon noin metrin päästä) että sylkkäriin (ensin ei lähtenyt hakemaan namia targetilta, vaan juoksi perääni, mutta parin yrityksen jälkeen meni targetin kautta).
Tämän lisäksi tein flatworkkiä juosten kunnon vauhtia, ja Usva pysyi hyvin sivulla. Aloitin myös katseen puolelle tulemisen, tämä tuntui tulevan oikein ihan luonnostaan.
Päätin nyt tehdä uusien asioiden opetukset namilla ja sitten kun homma tuntuu toimivan, vaihdan leluun. Luulisin että näin päästään hieman nopeammin etenemään.
Tänään hallitreeneissä tehtiin innaria viidellä ponnarilla, se menikin Usvalla hyvin. Vielä kun malttaisin sen lähdössä jättää istumaan ihan itsekseen ja luottaa siihen että se pysyy siinä paikoillaan. Tällä hetkellä pidän lähdössä pannasta kiinni ja heti kun ote irtoaa, Usva syöksähtää eteenpäin.
sunnuntai 14. marraskuuta 2010
Vk 45, tokoilua ja agilitypohdintoja
Treenisuunnitelma
Maanantaista keskiviikkoon tein kaikkia kotiläksyjä vähintään kerran päivässä, ja sen jälkeen päätin pitää Usvalle parin päivän sulattelutauon kaikesta kouluttamisesta. Tänään käytiin sitten taas kotikentällä piipahtamassa agilityn merkeissä, ja koska Jari tuli Bugin kanssa myös treenaamaan, sain naksuteltua Usvalle häkissä rauhassa odottamista vaikka kentällä on samaan aikaan joku tekemässä vauhdikkaasti rataa.
Matto/alustalle meno -treenejä en ole tehnyt näköjään yhtään (onpa kätevä tuo minun apulistani), se pitääkin ottaa ensi viikolla työn alle. Leikkimistä on nyt tullut agilitytreenien yhteydessä aika paljonkin. Tasapainoilu sujuu jo aika hienosti sekä tasapainolaudalla että "kakkosnelosella". Huvikseni olen välillä tehnyt Usvalle jalkojen välistä pujottelua houkuttelemalla, ihan siitä syystä että tottuu tekemään ihan minussa kiinni juttuja (kelpie kun kuulemma työskentelee mieluummin kaukana). Tälläkään viikolla ei ole tullut sisälle yhtään pissoja (siis Usvalta, noista vanhemmista koirista en sano mitään...).
Hyppytreenejä tehtiin hallissa, kolme toistoa neljällä ponnarilla. Viimeinen meni Usvalla vähän rynnimiseksi (yritti kaiketi hypätä kaksi viimeistä yhtä aikaa), on mielenkiintoista nähdä mitä se tekee seuraavalla hyppytreenikerralla.
Tokoa on harjoiteltu sekä viikottaisella vuorollamme hallissa että kotona. Hallissa päästiin kuin päästiinkin sivistyneesti lähtemään ulos kun otin Usvan "nakkiseuraamiseen". Nenä nakissa se ei ehtinyt pahemmin sisään tuleville isoille koirille puhista.
Agilityssa olen pohdiskellut mm. omaa suhtautumistani siihen että pentu ei ole vielä "käsissä" (siis esim. istu paikoillaan odottamassa seuraavaa käskyä, tai lähde osoittamaani suuntaan suorittamaan tehtävää). Noh, Usvahan ON vasta viisi kuukautta, joten stressaaminen tästäkin asiasta on lähinnä naurettavaa. Huomasin kuitenkin itse aiheuttavani koiran "karkaamista" sillä että pelkäsin sen lähtevän omille teilleen. Liikuin siis treenatessa koko ajan itse epävarmasti ja nytkähtelevästi (ollen koko ajan valmis tarttumaan pannasta jos koira meinaa lähteä) jolloin koirakin (tietysti) teki samoin. Ensi kerralla täytyy yrittää pitää itsensä kurissa jotta koirallakin on mahdollisuus onnistua.
Miksi ihmeessä karkaamista pitää edes pelätä kun ollaan sentään kotipihalla, omalla aidatulla kentällä, ja Usva tulee takaisin luokse kun kutsuu (ellei sillä ole lelua suussa). Joka asiasta sitä pitää ongelmaa itselleen tehdäkin...
Samoin olen huomanut kerääväni stressiä niinkin mitättömästä asiasta kuin siitä että koulutusohjaajamme sanoi pentujen oppivan viikossa lähtemään takaakiertoon kolmen metrin päästä, ja Usva ei sitä todellakaan vielä tee (ei olla ehditty treenaamaan niin paljon että tuo olisi mahdollista, varsinkin kun treenikertamme ovat tyyliin 5 minuuttia hommia ja 30 minuuttia leikkiä). Ehdin treenikertamme aikana tekemään vain yhtä ohjausliikettä ehkä kerran molemmin puolin.
Ja näiden aatosten tullessa mieleen nauran samaan aikaan itselleni sitä että en ole yhdenkään aikaisemman koiran kanssa ollut näin järjestelmällinen koulutuksen suhteen ja ihan kelpoja agilitykoiria niistä on silti tullut. Nyt täytyy yrittää unohtaa kaikki "pitäisi osata" lauseet, puhdistaa oma pää häiritsevistä ajatuksista ja vain nauttia itse matkasta ja kaikesta positiivisesta mitä se tuo tullessaan.
Maanantaista keskiviikkoon tein kaikkia kotiläksyjä vähintään kerran päivässä, ja sen jälkeen päätin pitää Usvalle parin päivän sulattelutauon kaikesta kouluttamisesta. Tänään käytiin sitten taas kotikentällä piipahtamassa agilityn merkeissä, ja koska Jari tuli Bugin kanssa myös treenaamaan, sain naksuteltua Usvalle häkissä rauhassa odottamista vaikka kentällä on samaan aikaan joku tekemässä vauhdikkaasti rataa.
Matto/alustalle meno -treenejä en ole tehnyt näköjään yhtään (onpa kätevä tuo minun apulistani), se pitääkin ottaa ensi viikolla työn alle. Leikkimistä on nyt tullut agilitytreenien yhteydessä aika paljonkin. Tasapainoilu sujuu jo aika hienosti sekä tasapainolaudalla että "kakkosnelosella". Huvikseni olen välillä tehnyt Usvalle jalkojen välistä pujottelua houkuttelemalla, ihan siitä syystä että tottuu tekemään ihan minussa kiinni juttuja (kelpie kun kuulemma työskentelee mieluummin kaukana). Tälläkään viikolla ei ole tullut sisälle yhtään pissoja (siis Usvalta, noista vanhemmista koirista en sano mitään...).
Hyppytreenejä tehtiin hallissa, kolme toistoa neljällä ponnarilla. Viimeinen meni Usvalla vähän rynnimiseksi (yritti kaiketi hypätä kaksi viimeistä yhtä aikaa), on mielenkiintoista nähdä mitä se tekee seuraavalla hyppytreenikerralla.
Tokoa on harjoiteltu sekä viikottaisella vuorollamme hallissa että kotona. Hallissa päästiin kuin päästiinkin sivistyneesti lähtemään ulos kun otin Usvan "nakkiseuraamiseen". Nenä nakissa se ei ehtinyt pahemmin sisään tuleville isoille koirille puhista.
Agilityssa olen pohdiskellut mm. omaa suhtautumistani siihen että pentu ei ole vielä "käsissä" (siis esim. istu paikoillaan odottamassa seuraavaa käskyä, tai lähde osoittamaani suuntaan suorittamaan tehtävää). Noh, Usvahan ON vasta viisi kuukautta, joten stressaaminen tästäkin asiasta on lähinnä naurettavaa. Huomasin kuitenkin itse aiheuttavani koiran "karkaamista" sillä että pelkäsin sen lähtevän omille teilleen. Liikuin siis treenatessa koko ajan itse epävarmasti ja nytkähtelevästi (ollen koko ajan valmis tarttumaan pannasta jos koira meinaa lähteä) jolloin koirakin (tietysti) teki samoin. Ensi kerralla täytyy yrittää pitää itsensä kurissa jotta koirallakin on mahdollisuus onnistua.
Miksi ihmeessä karkaamista pitää edes pelätä kun ollaan sentään kotipihalla, omalla aidatulla kentällä, ja Usva tulee takaisin luokse kun kutsuu (ellei sillä ole lelua suussa). Joka asiasta sitä pitää ongelmaa itselleen tehdäkin...
Samoin olen huomanut kerääväni stressiä niinkin mitättömästä asiasta kuin siitä että koulutusohjaajamme sanoi pentujen oppivan viikossa lähtemään takaakiertoon kolmen metrin päästä, ja Usva ei sitä todellakaan vielä tee (ei olla ehditty treenaamaan niin paljon että tuo olisi mahdollista, varsinkin kun treenikertamme ovat tyyliin 5 minuuttia hommia ja 30 minuuttia leikkiä). Ehdin treenikertamme aikana tekemään vain yhtä ohjausliikettä ehkä kerran molemmin puolin.
Ja näiden aatosten tullessa mieleen nauran samaan aikaan itselleni sitä että en ole yhdenkään aikaisemman koiran kanssa ollut näin järjestelmällinen koulutuksen suhteen ja ihan kelpoja agilitykoiria niistä on silti tullut. Nyt täytyy yrittää unohtaa kaikki "pitäisi osata" lauseet, puhdistaa oma pää häiritsevistä ajatuksista ja vain nauttia itse matkasta ja kaikesta positiivisesta mitä se tuo tullessaan.
sunnuntai 7. marraskuuta 2010
Huomioita kotikentältä
Kun mietiskelin eilen sitä missä ihmeen välissä ehdin treenata kaikkia noita agilityjuttujakin, päätin kokeilla tehdä sen kotikentällä lasten ulkoilun aikana. Niinpä lastasin nuorimmaisen vaunuihin (toivoen että se nukahtaa matkalla alapihalle), treeninamit & lelut Usvalle ja keksejä & pillimehut lapsille (kaikki keinot on sallittuja jos meinaa jotain saada siellä treenatessa aikaiseksikin...).
Kokeilun plussat:
+ kentän vieressä oleva iiiiso hiekkakasa viihdytti lapsia pitkän aikaa
+ Usva keskittyi yllättävän hyvin huolimatta aidan takana louskuttavista ja juoksevista kavereista
+ lasten eväät antoivat hyvin jatkoaikaa treenaamiseen
+ Ella nukahti alapihalle mennessä ja nukkui puolisen tuntia
+ Emmi halusi treenata Pajulla, joten sain samalla reissulla naksuteltua Usvalle häkissä nätisti olemista vaikka joku muu tekee esteitä. Erittäin hyvä siis!
+ sain tehtyä vähän paikalloloa esteen edessä, siitä vastaanottoa 2 kertaa, lähetystä 2 kertaa (ponnarilla). Putkea 2 kertaa (1 molemmin puolin). Takaakiertoa 2 kertaa namikuppi siivekkeen takana ja kerran ilman namikuppia (molemmin puolin). Viimeisellä nakinpuolikkaalla otin vielä nakkiseuraamista kunnes nakki loppui. Voisi siis sanoa että kentällä viettämästämme vajaasta tunnista korkeintaan 10 minuuttia oli tehokasta treeniaikaa.
Kokeilun haasteet:
- ei ehkä ollut ihan paras idea ottaa isot koirat ulos mukaan kiljumaan ja riehumaan kentän aidan taakse
- Usva taipumus lähteä livohkaan lelun kanssa aiheuttaa sen että koko aikana sain tehtyä äärettömän vähän itse harjoituksia sillä aika kului siihen että sain takaa-ajoleikin päätökseen ja koiran taas hommiin. Toisaalta tämä on ehkä myös hyvä asia, ei ainakaan tule treenattua liikaa.
Ensi kerralla pitää jättää toiset koirat sisälle (vaikka ne olisi niin kiva ottaa samaan aikaan ulos mukaan) siksi aikaa kun treenataan. Vaikka Usva keskittyi häiriöstä huolimatta suht kivasti, oli sen huomio kuitenkin liikaa kentän ulkopuolisissa asioissa. Pitää myös etukäteen päättää mitkä harkoista tekee milläkin kertaa, kaikkia ei selvästi ehdi tekemään yhden kerran aikana.
Pitää myös kokeilla laittaa lelu pitkän narun nokkaan, josko harjoittelu hieman tehostuisi. Nyt olin itse loppuvaiheessa niin väsynyt edestakaisin juoksemisesta (yskä vaivaa, ei mulla oikeasti niin huono kunto ole... tai sitten on) ettei karkuun laiskasti lähtevä lelu enää oikein jaksanut kiinnostaa Usvaa.
Pitää muistaa myös viedä kentän laidalla olevaan häkkiin häkin seinään kiinnitettävä juomakuppi johon voin tiputtaa namit kun harjoitellaan rauhassa olemista. Nyt nakit lentelivät ympäriinsä, mikä häkkiin, mikä ulkopuolelle tai häkin alle...
Kokeilun plussat:
+ kentän vieressä oleva iiiiso hiekkakasa viihdytti lapsia pitkän aikaa
+ Usva keskittyi yllättävän hyvin huolimatta aidan takana louskuttavista ja juoksevista kavereista
+ lasten eväät antoivat hyvin jatkoaikaa treenaamiseen
+ Ella nukahti alapihalle mennessä ja nukkui puolisen tuntia
+ Emmi halusi treenata Pajulla, joten sain samalla reissulla naksuteltua Usvalle häkissä nätisti olemista vaikka joku muu tekee esteitä. Erittäin hyvä siis!
+ sain tehtyä vähän paikalloloa esteen edessä, siitä vastaanottoa 2 kertaa, lähetystä 2 kertaa (ponnarilla). Putkea 2 kertaa (1 molemmin puolin). Takaakiertoa 2 kertaa namikuppi siivekkeen takana ja kerran ilman namikuppia (molemmin puolin). Viimeisellä nakinpuolikkaalla otin vielä nakkiseuraamista kunnes nakki loppui. Voisi siis sanoa että kentällä viettämästämme vajaasta tunnista korkeintaan 10 minuuttia oli tehokasta treeniaikaa.
Kokeilun haasteet:
- ei ehkä ollut ihan paras idea ottaa isot koirat ulos mukaan kiljumaan ja riehumaan kentän aidan taakse
- Usva taipumus lähteä livohkaan lelun kanssa aiheuttaa sen että koko aikana sain tehtyä äärettömän vähän itse harjoituksia sillä aika kului siihen että sain takaa-ajoleikin päätökseen ja koiran taas hommiin. Toisaalta tämä on ehkä myös hyvä asia, ei ainakaan tule treenattua liikaa.
Ensi kerralla pitää jättää toiset koirat sisälle (vaikka ne olisi niin kiva ottaa samaan aikaan ulos mukaan) siksi aikaa kun treenataan. Vaikka Usva keskittyi häiriöstä huolimatta suht kivasti, oli sen huomio kuitenkin liikaa kentän ulkopuolisissa asioissa. Pitää myös etukäteen päättää mitkä harkoista tekee milläkin kertaa, kaikkia ei selvästi ehdi tekemään yhden kerran aikana.
Pitää myös kokeilla laittaa lelu pitkän narun nokkaan, josko harjoittelu hieman tehostuisi. Nyt olin itse loppuvaiheessa niin väsynyt edestakaisin juoksemisesta (yskä vaivaa, ei mulla oikeasti niin huono kunto ole... tai sitten on) ettei karkuun laiskasti lähtevä lelu enää oikein jaksanut kiinnostaa Usvaa.
Pitää muistaa myös viedä kentän laidalla olevaan häkkiin häkin seinään kiinnitettävä juomakuppi johon voin tiputtaa namit kun harjoitellaan rauhassa olemista. Nyt nakit lentelivät ympäriinsä, mikä häkkiin, mikä ulkopuolelle tai häkin alle...
lauantai 6. marraskuuta 2010
1. agilitytunti, Jänesniemen treenit
Päätimme aloittaa myös agilityn jonkun taitavamman ohjaajan opissa heti alkuun, joten varasimme Elina Jänesniemeltä ensimmäisen treenitunnin (kolmelle koirakolle: me, Terhi & Pärre sekä Elina & Uli). Tarkoitus olisi käydä 5-6 viikon välein Elinalla, jolloin hän katsoo missä ollaan menossa ja antaa seuraavat kotiläksyt.
Ensimmäinen treenikerta olikin paljon tehokkaampi kuin mitä olin etukäteen ajatellut. Missäköhän välissä nämäkin kaikki kotiläksyt ehtii tehdä, huhhuh! Nyt olenkin muuttanut keittiön ja olohuoneen välisen pienen tilan treenitilaksi, tuonut siihen maton sekä kontaktikapistuksen toisen puolikkaan. Agilityihmisen sisustusratkaisut eivät kenties menisi läpi kenenkään normaalin ihmisen kotona...
Ensimmäisenä harjoittelimme hyppyä (omasta tahdostamme ponnistuspuomien kanssa, ei siis rima maassa) vastaanottona, lähetyksenä ja kuljetuksena. Etenkin vastaanottoja tulee tehdä paljoin kelpien kanssa sillä se haluaa luontaisesti työskennellä kauempana, ja on hyvä jo etukäteen vahvistaa kaikkea ohjaajaan kiinni tulevaa työskentelyä.
Lähetyksiä tehtiin muutama niin ettei ohjaaja liikkunut ennenkuin koira oli esteen toisella puolella odottavan lelun kimpussa. Kuljetuksessa lähdettiin koiran kanssa yhtämatkaa liikkeelle, ja kun koira jää maassa odottavan lelun luo, ohjaaja jatkaa matkaa palkan ohi. Jos koira ei pysähtynyt palkalle, ohjaaja odotti että koira meni palkan luo ja sitten vasta jatkettiin matkaa.
Muuten nämä harjoitukset menivät hyvin, mutta Usvalla haasteita tuotti niin lähetyksessä kuin kuljetuksessakin se että kun pentu sai lelun suuhunsa, se lähti lelun kanssa rallattelemaan ympäriinsä, ei siis tuonut sitä lelua minulle. Ihan siis niinkuin tähänkin asti on lelun kanssa aina tehnyt. Elina (J.) teki osuvan huomion siitä että Usva on itsenäinen kapistus, ja antoi erityiskotiläksyksi kahden samanlaisen lelun kanssa leikkimistä. Ehkä se on nyt oikeasti otettava onkeen ja aloitettava tuo leikkimisharjoittelu kunnolla.
Sitten otettiin putkea, ja koska Usva oli jo tehnyt olohuoneessa lasten ikeaputkea (ihan omasta aloitteestaan), aloitettiin hieman pitemmästä suorasta putkesta. Ensin vastaanottona, sitten kuljetuksella (koira ohjataan kunnolla, eli ikäänkuin keilataan putkeen). Usva meni hienosti putkeen. Täytyy kuitenkin muistaa että jotta koira ei ala palkkaamaan itseään putkeenmenolla, se saa suorittaa putken aina vain luvalla. Eli tästä lähtien lasten ikeaputki ilmaantuu vain jos Usva ei ole olohuoneessa. Heti kun putki alkaa sujua niin se yhdistetään hyppyihin. Kaiketi vielä suorana, sillä putken mutkalle laittamisesta emme saaneet ohjeita (ja nyt mennään kuulkaa (omasta tahdosta) ihan sillä tyylillä että kun ei tee mitään mihin ei olla annettu lupaa, niin ei tarvitse itse ajatella mitään ylimääräistä.)
Ohjausliikkeistä kävimme läpi takaakierron ja sylkkärin. Takaakierrossa rintamasuunta on siivekkeen reunaan, keilaus koiran puoleisella kädellä ja jalalla. Palkka odottaa siivekkeen takana. Koira otetaan ensin takaakierron jälkeen samaan käteen millä ohjattiin ja juostaan koiran ja lelun kanssa eteenpäin. Jatkossa takaakierto yhdistetään valssiin. Harjoitteluun otetaan heti mukaan eri etäisyydet ja lähetyskulmat. Takaakierron harjoitteluun olen jo kotona ottanut käyttöön keittiöjakkaran.
Sylkkärissä kelpieitä on kuulemma hyvä palkata paljon myös peruutusvaiheessa kädestä jotta tulevat mielellään lähelle. Käännös tehdään tämän jälkeen ulospäin ohjaavan käden puoleinen jalka takana. Kun otetaan hyppy mukaan, pitää käyttää avustajaa jos koira yrittää oikaista palkalle joka odottaa valmiina hypyn toisella puolella (eli liikkeelle lähdettäessä samalla puolella kuin koira). Ohjaaja peruuttaa kunnolla hypyn taakse jotta koiralla on tilaa kääntyä. Ohjaajan liike on edestakaisin suoraa linjaa pitkin, ja hypyn jälkeen koiran tulisi juosta palkalle kun taas ohjaaja jatkaa edestakaista linjaa pitkin.
Ehdimme ottaa vielä nopeasti kontaktin alkeistreenit. Kontaktimetodi tulee olemaan nenäkosketus (taaskin, ihanaa että ei tarvinut itse päättää, vaan joku toinen sanoo että näin tehdään). Aloitimme siitä että koira houkuteltiin puomin alastulolla
2on2off asentoon niin että itse oli suorassa linjassa puomin päässä polvillaan. Sormella näytetään maata jolloin koira kumartuu nuustamaan mitä siinä on, kehutaan ja annetaan nami toisesta kädestä siihen nuustamispaikkaan. Tätä nopeaan tahtiin.
Viimeinen nami (vapautusnami) laitetaan kauemmas itsestä ja kun koira on koskenut nenällä maata, se vapautetaan vapautuskäskyllä ja vaikka näytetään vielä kädellä kauempana olevaa palkkaa jotta koira osaa mennä hakemaan sen. On kuitenkin tärkeää että vapauttaessa koiraa ohjaaja ei liiku yhtään. Vapautusnamin voi myös laittaa jo aiemmin, antaa koiralle vielä muutaman namin 2on2off asennossa ja vasta sitten vapauttaa vapautusnamille.
Kun koira alkaa tarjoamaan nenää alas niin jätetään näyttävä sormi pois mahdollisimman pian.
Näitä nyt sitten harjoittelemme niin paljon kuin ehdimme, joulukuussa on seuraava Elinan treenikerta. Oli kyllä aivan mahtavaa että Elina osasi heti sanoa mitä juuri tämän rotuisella kannattaa harjoitella, kuten myös antaa jokaiselle koirakolle omat erikoisläksynsä.
Ensimmäinen treenikerta olikin paljon tehokkaampi kuin mitä olin etukäteen ajatellut. Missäköhän välissä nämäkin kaikki kotiläksyt ehtii tehdä, huhhuh! Nyt olenkin muuttanut keittiön ja olohuoneen välisen pienen tilan treenitilaksi, tuonut siihen maton sekä kontaktikapistuksen toisen puolikkaan. Agilityihmisen sisustusratkaisut eivät kenties menisi läpi kenenkään normaalin ihmisen kotona...
Ensimmäisenä harjoittelimme hyppyä (omasta tahdostamme ponnistuspuomien kanssa, ei siis rima maassa) vastaanottona, lähetyksenä ja kuljetuksena. Etenkin vastaanottoja tulee tehdä paljoin kelpien kanssa sillä se haluaa luontaisesti työskennellä kauempana, ja on hyvä jo etukäteen vahvistaa kaikkea ohjaajaan kiinni tulevaa työskentelyä.
Lähetyksiä tehtiin muutama niin ettei ohjaaja liikkunut ennenkuin koira oli esteen toisella puolella odottavan lelun kimpussa. Kuljetuksessa lähdettiin koiran kanssa yhtämatkaa liikkeelle, ja kun koira jää maassa odottavan lelun luo, ohjaaja jatkaa matkaa palkan ohi. Jos koira ei pysähtynyt palkalle, ohjaaja odotti että koira meni palkan luo ja sitten vasta jatkettiin matkaa.
Muuten nämä harjoitukset menivät hyvin, mutta Usvalla haasteita tuotti niin lähetyksessä kuin kuljetuksessakin se että kun pentu sai lelun suuhunsa, se lähti lelun kanssa rallattelemaan ympäriinsä, ei siis tuonut sitä lelua minulle. Ihan siis niinkuin tähänkin asti on lelun kanssa aina tehnyt. Elina (J.) teki osuvan huomion siitä että Usva on itsenäinen kapistus, ja antoi erityiskotiläksyksi kahden samanlaisen lelun kanssa leikkimistä. Ehkä se on nyt oikeasti otettava onkeen ja aloitettava tuo leikkimisharjoittelu kunnolla.
Sitten otettiin putkea, ja koska Usva oli jo tehnyt olohuoneessa lasten ikeaputkea (ihan omasta aloitteestaan), aloitettiin hieman pitemmästä suorasta putkesta. Ensin vastaanottona, sitten kuljetuksella (koira ohjataan kunnolla, eli ikäänkuin keilataan putkeen). Usva meni hienosti putkeen. Täytyy kuitenkin muistaa että jotta koira ei ala palkkaamaan itseään putkeenmenolla, se saa suorittaa putken aina vain luvalla. Eli tästä lähtien lasten ikeaputki ilmaantuu vain jos Usva ei ole olohuoneessa. Heti kun putki alkaa sujua niin se yhdistetään hyppyihin. Kaiketi vielä suorana, sillä putken mutkalle laittamisesta emme saaneet ohjeita (ja nyt mennään kuulkaa (omasta tahdosta) ihan sillä tyylillä että kun ei tee mitään mihin ei olla annettu lupaa, niin ei tarvitse itse ajatella mitään ylimääräistä.)
Ohjausliikkeistä kävimme läpi takaakierron ja sylkkärin. Takaakierrossa rintamasuunta on siivekkeen reunaan, keilaus koiran puoleisella kädellä ja jalalla. Palkka odottaa siivekkeen takana. Koira otetaan ensin takaakierron jälkeen samaan käteen millä ohjattiin ja juostaan koiran ja lelun kanssa eteenpäin. Jatkossa takaakierto yhdistetään valssiin. Harjoitteluun otetaan heti mukaan eri etäisyydet ja lähetyskulmat. Takaakierron harjoitteluun olen jo kotona ottanut käyttöön keittiöjakkaran.
Sylkkärissä kelpieitä on kuulemma hyvä palkata paljon myös peruutusvaiheessa kädestä jotta tulevat mielellään lähelle. Käännös tehdään tämän jälkeen ulospäin ohjaavan käden puoleinen jalka takana. Kun otetaan hyppy mukaan, pitää käyttää avustajaa jos koira yrittää oikaista palkalle joka odottaa valmiina hypyn toisella puolella (eli liikkeelle lähdettäessä samalla puolella kuin koira). Ohjaaja peruuttaa kunnolla hypyn taakse jotta koiralla on tilaa kääntyä. Ohjaajan liike on edestakaisin suoraa linjaa pitkin, ja hypyn jälkeen koiran tulisi juosta palkalle kun taas ohjaaja jatkaa edestakaista linjaa pitkin.
Ehdimme ottaa vielä nopeasti kontaktin alkeistreenit. Kontaktimetodi tulee olemaan nenäkosketus (taaskin, ihanaa että ei tarvinut itse päättää, vaan joku toinen sanoo että näin tehdään). Aloitimme siitä että koira houkuteltiin puomin alastulolla
2on2off asentoon niin että itse oli suorassa linjassa puomin päässä polvillaan. Sormella näytetään maata jolloin koira kumartuu nuustamaan mitä siinä on, kehutaan ja annetaan nami toisesta kädestä siihen nuustamispaikkaan. Tätä nopeaan tahtiin.
Viimeinen nami (vapautusnami) laitetaan kauemmas itsestä ja kun koira on koskenut nenällä maata, se vapautetaan vapautuskäskyllä ja vaikka näytetään vielä kädellä kauempana olevaa palkkaa jotta koira osaa mennä hakemaan sen. On kuitenkin tärkeää että vapauttaessa koiraa ohjaaja ei liiku yhtään. Vapautusnamin voi myös laittaa jo aiemmin, antaa koiralle vielä muutaman namin 2on2off asennossa ja vasta sitten vapauttaa vapautusnamille.
Kun koira alkaa tarjoamaan nenää alas niin jätetään näyttävä sormi pois mahdollisimman pian.
Näitä nyt sitten harjoittelemme niin paljon kuin ehdimme, joulukuussa on seuraava Elinan treenikerta. Oli kyllä aivan mahtavaa että Elina osasi heti sanoa mitä juuri tämän rotuisella kannattaa harjoitella, kuten myös antaa jokaiselle koirakolle omat erikoisläksynsä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)