Vanhan muistutusta

Tänään päätin muistutella pujottelutreenejä sekä omaan että koiran mieleen. Usva muistikin hyvin mikä oli homman nimi, ja päästiin heti ekalla kerralla jo päivään 4. (kaksi porttia 5 askeleen etäisyydellä, portit 1-7 asennossa). Seuraavalla kerralla tiukempia kulmia sekä tuodaan portteja lähemmäs ja suoristetaan niitä.

Kertasin rengasta, pikkuhiljaa alkaa löytyä ymmärrys että mistä reiästä pitää kulkea. Sekä kutsuna että molemmin puolin vieden.

Viimeisenä takaakiertoa niin että siivekkeen takana oli namikuppi, tämä meni hienosti molemmin puolin. Vielä pitää eri kulmia ja etäisyyksiä ottaa.

Tällä kertaa oli leikki-intokin mukana, ehkä johtuen siitä että paikalla oli vain omaa porukkaa...?

Palailua normaaliin

Nyt kun koulu alkaa olla lopuillaan ja illat valoisia, alkaa treeni-intokin jälleen palailla. Onneksi Elina soitti ja ehdotti treenaamista, joten eikun toimeksi!.

Aloittelimme varovasti ponnistusharjoituksilla, ja pari ekaa kertaa Usva loikki kuin aropupu. Sen jälkeen meno alkoi hiljentyä ja aivot pääsivät mukaan touhuun. Viimeisimmät olivat jo ihan mallikkaita suorituksia.

Hyppytreenien jälkeen otin vain rengasta, ihan alusta. Naksulla merkkasin oikean suorituksen ja muutamat toistot molemmin puolin lähettäen, samoin kutsuen ja liikkeestä.

Leikki-into oli Usvalla vähän kadoksissa, kivempaa olisi ollut syödä karvalelu tai käydä moikkaamassa tuttuja...

Lääh ja puuh!

Onpa hellettä pidellyt! Luulin jo että pikkukelpo on jotenkin sairas kun se on ollut niin rauhallinen (suorastaan flegmaattinen) mutta kun tänä aamuna asteita oli vain 13 astetta, löytyi tytöstä vanha vaihde (täysiiiiii) taas päälle. Huh!

Toisaalta oli hyvä että eilinen erkkariesiintyminen meni helteen johdosta rauhallisesti, ei yhtään ylimääräistä hötkyilyä, mutta ei kyllä sitten mitään esiintymiskipinääkään löytynyt. Tulos EH, ihan ok tulos siis noinkin keskenkasvuiselle yksilölle (vähän kaikkea pitäis tulla lisää, tyyppi ja turkki oli sentään excellent).

Vaikka blogi ammottaa päivitysten tyhjyyttä, ollaan me toki treenattu tokoa viikottain. Nyt alkaa huomata jopa edistystä, kaikissa liikkeissä (paitsi ehkä seuraamisessa) tuntuu että ollaan menty aimo harppauksin eteenpäin. Pohjatyöt on siis tehty kunnolla.

Agilitya ollaan aloiteltu erittäin rauhallisesti, ehkä kolme kertaa käyty kentällä (viimeisen kahden kuukauden aikana). Ei meitä ainakaan kiirehtimisestä voi syyttää... Takaakiertoa ja sylkkäriä ollaan nyt treenattu, putkea ehkä kerran ja hypythän tulee samalla kun käydään kerran kuussa Vapulla hyppytreeneissä. Keppien intensiivijakso two-by-two -metodilla pitäisi aloittaa tässä kesän aikana. Loput esteet voisi treenailla tässä kesän aikana niin josko sitten syksyllä pääsisi joihinkin ryhmiin vaikka treenaamaan.

Vk 46. minimimäärä treeniä

Treenisuunnitelma

Viime viikolla jäi treenaamiset aika vähille. Keskiviikkona toki treenattiin Veikkolassa ihan normaaliin tapaan, mutta kotona on jäänyt treenaaminen aika vähiin. Suunnitelman mukaisia tehtäviä olen ehtinyt tekemään ehkä kerran, ja istu-vedä tehtävää en ollenkaan. Takaakiertoa ja sylkkäriä olen sentään tehnyt muutaman kerran sisällä keittiöpallin avulla, mutta siinä se treenaaminen onkin.

Tällä viikolla pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä vähän enemmän noita tokopuolen juttujakin (varsinkin koska keskiviikkona on Marin kerta).

Äh, jouduinpas taas ajattelemaan

...no niin, jouduin siis taas herättelemään vähiä jäljellä olevia aivosolujani tuon agilityn takia vaikka niin vannoin etten sitä tee. Maanantaina otin keittiöpallin ja tein takaakiertoja pelkällä namipalkalla. Tämä tuntui toimivan niin hyvin että tiistaina menin kentälle ajatuksena tehdä samalla tavalla myös siellä. Jätin myös pannan laittamatta jotten voisi paniikissa tarttua siihen.

Kuinka ollakaan homma sujui loistavasti! Usva pysyi kokoa ajan kuulolla koska namitin sitä jatkuvasti, eikä suuria taukoja tullut. Sain tehtyä mukavasti toistoja sekä takaakiertoon (sain lähetettyä sitä takaakiertoon noin metrin päästä) että sylkkäriin (ensin ei lähtenyt hakemaan namia targetilta, vaan juoksi perääni, mutta parin yrityksen jälkeen meni targetin kautta).

Tämän lisäksi tein flatworkkiä juosten kunnon vauhtia, ja Usva pysyi hyvin sivulla. Aloitin myös katseen puolelle tulemisen, tämä tuntui tulevan oikein ihan luonnostaan.

Päätin nyt tehdä uusien asioiden opetukset namilla ja sitten kun homma tuntuu toimivan, vaihdan leluun. Luulisin että näin päästään hieman nopeammin etenemään.

Tänään hallitreeneissä tehtiin innaria viidellä ponnarilla, se menikin Usvalla hyvin. Vielä kun malttaisin sen lähdössä jättää istumaan ihan itsekseen ja luottaa siihen että se pysyy siinä paikoillaan. Tällä hetkellä pidän lähdössä pannasta kiinni ja heti kun ote irtoaa, Usva syöksähtää eteenpäin.

Vk 45, tokoilua ja agilitypohdintoja

Treenisuunnitelma

Maanantaista keskiviikkoon tein kaikkia kotiläksyjä vähintään kerran päivässä, ja sen jälkeen päätin pitää Usvalle parin päivän sulattelutauon kaikesta kouluttamisesta. Tänään käytiin sitten taas kotikentällä piipahtamassa agilityn merkeissä, ja koska Jari tuli Bugin kanssa myös treenaamaan, sain naksuteltua Usvalle häkissä rauhassa odottamista vaikka kentällä on samaan aikaan joku tekemässä vauhdikkaasti rataa.

Matto/alustalle meno -treenejä en ole tehnyt näköjään yhtään (onpa kätevä tuo minun apulistani), se pitääkin ottaa ensi viikolla työn alle. Leikkimistä on nyt tullut agilitytreenien yhteydessä aika paljonkin. Tasapainoilu sujuu jo aika hienosti sekä tasapainolaudalla että "kakkosnelosella". Huvikseni olen välillä tehnyt Usvalle jalkojen välistä pujottelua houkuttelemalla, ihan siitä syystä että tottuu tekemään ihan minussa kiinni juttuja (kelpie kun kuulemma työskentelee mieluummin kaukana). Tälläkään viikolla ei ole tullut sisälle yhtään pissoja (siis Usvalta, noista vanhemmista koirista en sano mitään...).

Hyppytreenejä tehtiin hallissa, kolme toistoa neljällä ponnarilla. Viimeinen meni Usvalla vähän rynnimiseksi (yritti kaiketi hypätä kaksi viimeistä yhtä aikaa), on mielenkiintoista nähdä mitä se tekee seuraavalla hyppytreenikerralla.

Tokoa on harjoiteltu sekä viikottaisella vuorollamme hallissa että kotona. Hallissa päästiin kuin päästiinkin sivistyneesti lähtemään ulos kun otin Usvan "nakkiseuraamiseen". Nenä nakissa se ei ehtinyt pahemmin sisään tuleville isoille koirille puhista.

Agilityssa olen pohdiskellut mm. omaa suhtautumistani siihen että pentu ei ole vielä "käsissä" (siis esim. istu paikoillaan odottamassa seuraavaa käskyä, tai lähde osoittamaani suuntaan suorittamaan tehtävää). Noh, Usvahan ON vasta viisi kuukautta, joten stressaaminen tästäkin asiasta on lähinnä naurettavaa. Huomasin kuitenkin itse aiheuttavani koiran "karkaamista" sillä että pelkäsin sen lähtevän omille teilleen. Liikuin siis treenatessa koko ajan itse epävarmasti ja nytkähtelevästi (ollen koko ajan valmis tarttumaan pannasta jos koira meinaa lähteä) jolloin koirakin (tietysti) teki samoin. Ensi kerralla täytyy yrittää pitää itsensä kurissa jotta koirallakin on mahdollisuus onnistua.

Miksi ihmeessä karkaamista pitää edes pelätä kun ollaan sentään kotipihalla, omalla aidatulla kentällä, ja Usva tulee takaisin luokse kun kutsuu (ellei sillä ole lelua suussa). Joka asiasta sitä pitää ongelmaa itselleen tehdäkin...

Samoin olen huomanut kerääväni stressiä niinkin mitättömästä asiasta kuin siitä että koulutusohjaajamme sanoi pentujen oppivan viikossa lähtemään takaakiertoon kolmen metrin päästä, ja Usva ei sitä todellakaan vielä tee (ei olla ehditty treenaamaan niin paljon että tuo olisi mahdollista, varsinkin kun treenikertamme ovat tyyliin 5 minuuttia hommia ja 30 minuuttia leikkiä). Ehdin treenikertamme aikana tekemään vain yhtä ohjausliikettä ehkä kerran molemmin puolin.

Ja näiden aatosten tullessa mieleen nauran samaan aikaan itselleni sitä että en ole yhdenkään aikaisemman koiran kanssa ollut näin järjestelmällinen koulutuksen suhteen ja ihan kelpoja agilitykoiria niistä on silti tullut. Nyt täytyy yrittää unohtaa kaikki "pitäisi osata" lauseet, puhdistaa oma pää häiritsevistä ajatuksista ja vain nauttia itse matkasta ja kaikesta positiivisesta mitä se tuo tullessaan.

Vk 44, tokoa hallissa ja agilitya

Treenisuunnitelma

Keskiviikkona pääsimme ekaa kertaa vuokraamallemme hallivuorolle Veikkolaan. Mukavan tuntuinen halli jossa on varmasti mukava treenata talven pimeinä ja kylminä iltoina. Teimme hallissa ensin Vapun antamat ponnistusharjoitukset, sen jälkeen vähän tokoliikkeitä ja flatworkkia.

Kun olin lähtemässä hallista ja kannoin samalla ponnareita (5 kpl, eli aika kasa) ja yritin saada Usvaa ulko-ovelle, viereiselle kentälle alkoikin samalla valua muita koirakoita ja Usva sai kohtauksen. Siis alkoi haukkumaan sisääntuleville koirakoille. Oli pakko jättää ponnarit ja muut tavarat siihen ja viedä koira ensin autoon ja hakea tavarat vasta sitten. Jos olisin tajunut tehdä ulosmenon vaikka nakkiseuraamisella, ei ongelmia olisi luultavasti tullut. Noh, seuraavalla kerralla sitten tiedän paremmin.

Kotona olen ehtinyt treenaamaan noin kerran päivässä, eli ihan hyvin. Tasapainolautailu menee jo suht hyvin, Usva yrittää saada kaikki neljä jalkaa alustalle, ja pysyykin siinä tasapainoilemassa jo sekunnin-pari. Laudanpätkällä tasapainoillessa laudalle nousee jo aika hyvin kaikki jalat, tosin kestoa ei tässä ole vielä juurikaan.

Agilityn kotiläksyistä olen kontaktiharjoitusta tehnyt nyt joka kerta ruoan annon yhteydessä (eli kolme kertaa päivässä), pari kourallista annan siitä 2on2off maahan nokkaisuista, ja loppuruoan niin että harjoittelen paikallaoloa samalla (yritän kasvattaa välimatkaa koiraan ennen ruokakupin maahan laittamista).

Pissoja ei ole tainnut tulla tällä viikolla kertaakaan sisälle, jihuu!

Treenisuunnitelmaan piti tehdä lisäys sillä huomasin että harjoiteltavaa on nyt niin paljon ettei mun päässä pysy enää mitä kaikkea piti tehdä/olen jo tehnyt. Tästä syystä tein erikseen viikottaisen taulukon johon voin merkata kynällä viivan heti kun olen eri liikkeitä/temppuja tehnyt ja näin pysyä kärryillä siitä mitkä jutut ovat jääneet vähemmälle ja mitä pitäisi siten treenata enemmän.

Huomioita kotikentältä

Kun mietiskelin eilen sitä missä ihmeen välissä ehdin treenata kaikkia noita agilityjuttujakin, päätin kokeilla tehdä sen kotikentällä lasten ulkoilun aikana. Niinpä lastasin nuorimmaisen vaunuihin (toivoen että se nukahtaa matkalla alapihalle), treeninamit & lelut Usvalle ja keksejä & pillimehut lapsille (kaikki keinot on sallittuja jos meinaa jotain saada siellä treenatessa aikaiseksikin...).

Kokeilun plussat:
+ kentän vieressä oleva iiiiso hiekkakasa viihdytti lapsia pitkän aikaa
+ Usva keskittyi yllättävän hyvin huolimatta aidan takana louskuttavista ja juoksevista kavereista
+ lasten eväät antoivat hyvin jatkoaikaa treenaamiseen
+ Ella nukahti alapihalle mennessä ja nukkui puolisen tuntia
+ Emmi halusi treenata Pajulla, joten sain samalla reissulla naksuteltua Usvalle häkissä nätisti olemista vaikka joku muu tekee esteitä. Erittäin hyvä siis!
+ sain tehtyä vähän paikalloloa esteen edessä, siitä vastaanottoa 2 kertaa, lähetystä 2 kertaa (ponnarilla). Putkea 2 kertaa (1 molemmin puolin). Takaakiertoa 2 kertaa namikuppi siivekkeen takana ja kerran ilman namikuppia (molemmin puolin). Viimeisellä nakinpuolikkaalla otin vielä nakkiseuraamista kunnes nakki loppui. Voisi siis sanoa että kentällä viettämästämme vajaasta tunnista korkeintaan 10 minuuttia oli tehokasta treeniaikaa.

Kokeilun haasteet:
- ei ehkä ollut ihan paras idea ottaa isot koirat ulos mukaan kiljumaan ja riehumaan kentän aidan taakse
- Usva taipumus lähteä livohkaan lelun kanssa aiheuttaa sen että koko aikana sain tehtyä äärettömän vähän itse harjoituksia sillä aika kului siihen että sain takaa-ajoleikin päätökseen ja koiran taas hommiin. Toisaalta tämä on ehkä myös hyvä asia, ei ainakaan tule treenattua liikaa.

Ensi kerralla pitää jättää toiset koirat sisälle (vaikka ne olisi niin kiva ottaa samaan aikaan ulos mukaan) siksi aikaa kun treenataan. Vaikka Usva keskittyi häiriöstä huolimatta suht kivasti, oli sen huomio kuitenkin liikaa kentän ulkopuolisissa asioissa. Pitää myös etukäteen päättää mitkä harkoista tekee milläkin kertaa, kaikkia ei selvästi ehdi tekemään yhden kerran aikana.

Pitää myös kokeilla laittaa lelu pitkän narun nokkaan, josko harjoittelu hieman tehostuisi. Nyt olin itse loppuvaiheessa niin väsynyt edestakaisin juoksemisesta (yskä vaivaa, ei mulla oikeasti niin huono kunto ole... tai sitten on) ettei karkuun laiskasti lähtevä lelu enää oikein jaksanut kiinnostaa Usvaa.

Pitää muistaa myös viedä kentän laidalla olevaan häkkiin häkin seinään kiinnitettävä juomakuppi johon voin tiputtaa namit kun harjoitellaan rauhassa olemista. Nyt nakit lentelivät ympäriinsä, mikä häkkiin, mikä ulkopuolelle tai häkin alle...

1. agilitytunti, Jänesniemen treenit

Päätimme aloittaa myös agilityn jonkun taitavamman ohjaajan opissa heti alkuun, joten varasimme Elina Jänesniemeltä ensimmäisen treenitunnin (kolmelle koirakolle: me, Terhi & Pärre sekä Elina & Uli). Tarkoitus olisi käydä 5-6 viikon välein Elinalla, jolloin hän katsoo missä ollaan menossa ja antaa seuraavat kotiläksyt.

Ensimmäinen treenikerta olikin paljon tehokkaampi kuin mitä olin etukäteen ajatellut. Missäköhän välissä nämäkin kaikki kotiläksyt ehtii tehdä, huhhuh! Nyt olenkin muuttanut keittiön ja olohuoneen välisen pienen tilan treenitilaksi, tuonut siihen maton sekä kontaktikapistuksen toisen puolikkaan. Agilityihmisen sisustusratkaisut eivät kenties menisi läpi kenenkään normaalin ihmisen kotona...

Ensimmäisenä harjoittelimme hyppyä (omasta tahdostamme ponnistuspuomien kanssa, ei siis rima maassa) vastaanottona, lähetyksenä ja kuljetuksena. Etenkin vastaanottoja tulee tehdä paljoin kelpien kanssa sillä se haluaa luontaisesti työskennellä kauempana, ja on hyvä jo etukäteen vahvistaa kaikkea ohjaajaan kiinni tulevaa työskentelyä.

Lähetyksiä tehtiin muutama niin ettei ohjaaja liikkunut ennenkuin koira oli esteen toisella puolella odottavan lelun kimpussa. Kuljetuksessa lähdettiin koiran kanssa yhtämatkaa liikkeelle, ja kun koira jää maassa odottavan lelun luo, ohjaaja jatkaa matkaa palkan ohi. Jos koira ei pysähtynyt palkalle, ohjaaja odotti että koira meni palkan luo ja sitten vasta jatkettiin matkaa.

Muuten nämä harjoitukset menivät hyvin, mutta Usvalla haasteita tuotti niin lähetyksessä kuin kuljetuksessakin se että kun pentu sai lelun suuhunsa, se lähti lelun kanssa rallattelemaan ympäriinsä, ei siis tuonut sitä lelua minulle. Ihan siis niinkuin tähänkin asti on lelun kanssa aina tehnyt. Elina (J.) teki osuvan huomion siitä että Usva on itsenäinen kapistus, ja antoi erityiskotiläksyksi kahden samanlaisen lelun kanssa leikkimistä. Ehkä se on nyt oikeasti otettava onkeen ja aloitettava tuo leikkimisharjoittelu kunnolla.

Sitten otettiin putkea, ja koska Usva oli jo tehnyt olohuoneessa lasten ikeaputkea (ihan omasta aloitteestaan), aloitettiin hieman pitemmästä suorasta putkesta. Ensin vastaanottona, sitten kuljetuksella (koira ohjataan kunnolla, eli ikäänkuin keilataan putkeen). Usva meni hienosti putkeen. Täytyy kuitenkin muistaa että jotta koira ei ala palkkaamaan itseään putkeenmenolla, se saa suorittaa putken aina vain luvalla. Eli tästä lähtien lasten ikeaputki ilmaantuu vain jos Usva ei ole olohuoneessa. Heti kun putki alkaa sujua niin se yhdistetään hyppyihin. Kaiketi vielä suorana, sillä putken mutkalle laittamisesta emme saaneet ohjeita (ja nyt mennään kuulkaa (omasta tahdosta) ihan sillä tyylillä että kun ei tee mitään mihin ei olla annettu lupaa, niin ei tarvitse itse ajatella mitään ylimääräistä.)

Ohjausliikkeistä kävimme läpi takaakierron ja sylkkärin. Takaakierrossa rintamasuunta on siivekkeen reunaan, keilaus koiran puoleisella kädellä ja jalalla. Palkka odottaa siivekkeen takana. Koira otetaan ensin takaakierron jälkeen samaan käteen millä ohjattiin ja juostaan koiran ja lelun kanssa eteenpäin. Jatkossa takaakierto yhdistetään valssiin. Harjoitteluun otetaan heti mukaan eri etäisyydet ja lähetyskulmat. Takaakierron harjoitteluun olen jo kotona ottanut käyttöön keittiöjakkaran.

Sylkkärissä kelpieitä on kuulemma hyvä palkata paljon myös peruutusvaiheessa kädestä jotta tulevat mielellään lähelle. Käännös tehdään tämän jälkeen ulospäin ohjaavan käden puoleinen jalka takana. Kun otetaan hyppy mukaan, pitää käyttää avustajaa jos koira yrittää oikaista palkalle joka odottaa valmiina hypyn toisella puolella (eli liikkeelle lähdettäessä samalla puolella kuin koira). Ohjaaja peruuttaa kunnolla hypyn taakse jotta koiralla on tilaa kääntyä. Ohjaajan liike on edestakaisin suoraa linjaa pitkin, ja hypyn jälkeen koiran tulisi juosta palkalle kun taas ohjaaja jatkaa edestakaista linjaa pitkin.

Ehdimme ottaa vielä nopeasti kontaktin alkeistreenit. Kontaktimetodi tulee olemaan nenäkosketus (taaskin, ihanaa että ei tarvinut itse päättää, vaan joku toinen sanoo että näin tehdään). Aloitimme siitä että koira houkuteltiin puomin alastulolla
2on2off asentoon niin että itse oli suorassa linjassa puomin päässä polvillaan. Sormella näytetään maata jolloin koira kumartuu nuustamaan mitä siinä on, kehutaan ja annetaan nami toisesta kädestä siihen nuustamispaikkaan. Tätä nopeaan tahtiin.

Viimeinen nami (vapautusnami) laitetaan kauemmas itsestä ja kun koira on koskenut nenällä maata, se vapautetaan vapautuskäskyllä ja vaikka näytetään vielä kädellä kauempana olevaa palkkaa jotta koira osaa mennä hakemaan sen. On kuitenkin tärkeää että vapauttaessa koiraa ohjaaja ei liiku yhtään. Vapautusnamin voi myös laittaa jo aiemmin, antaa koiralle vielä muutaman namin 2on2off asennossa ja vasta sitten vapauttaa vapautusnamille.
Kun koira alkaa tarjoamaan nenää alas niin jätetään näyttävä sormi pois mahdollisimman pian.

Näitä nyt sitten harjoittelemme niin paljon kuin ehdimme, joulukuussa on seuraava Elinan treenikerta. Oli kyllä aivan mahtavaa että Elina osasi heti sanoa mitä juuri tämän rotuisella kannattaa harjoitella, kuten myös antaa jokaiselle koirakolle omat erikoisläksynsä.

Vk 42 yhteenveto, perustreenejä ja hyppyharjoitusten alkeet

Treenisuunnitelma

Mitäs me ollaan tehty...? Vähän enemmän kuin viime viikolla, ja ainakin sain päivitettyä tuota treenisuunnitelmaa niin että siirsin vetoleikkiä ja irti-käskyä parilla viikolla eteenpäin. Josko siinä vaiheessa olisi hampaiden vaihto jo siinä kuosissa että sitä voisi kunnolla harjoitella.

Uutena lisäsin irti-käskyn tilalle tasapainolaudalle menemisen, jota ollaankin nyt harjoiteltu jonkin verran. Usva hakeutuu laudalle hyvin, ja saa siihen hyvin kolme jalkaa, mutta neljännen jalan tuomisessa on vielä ongelmia sillä lauta keikkaa heti kun se neljäs jalka nousee maasta. Mutta harjoitellaan, harjoitellaan, eiköhän se siitä jonkin ajan kuluttua ala sujumaan.

Alustalle hakeutuminen ("matto") ja siellä pysyminen on edistynyt hyvin, tosin jostain syystä maahanmeno alustalla on vähentynyt, vaikka siitä saakin paremman palkan (nakki) kuin istumisesta (kuivamuona). Usva pysyy alustalla hyvin kunhan nakkia tulee säännöllisesti, nyt olen myös kävellyt alustan ympäri.

Tokoharjoituksia olen tehnyt muutaman kerran, ja aavistuksen olen ehkä ollut näkeväni edistystä seiso-istu liikkeessä. Namikäsi ei tarvitse enää olla ihan nenässä kiinni, vaan voin tehdä käsiliikkeen enemmän kaukokäskymäisesti ylöspäin viemällä. Sekä kaken (kaukokäskyjen) istuminen että maahanmeno onnistuu tällä hetkellä kylläkin vain kun olen itse polvillani maassa, sillä jos nousen ylös, tulee mukaan turhaa steppailua ja liikkumista, ja sitä en halua yhdistyvän liikkeeseen. Ehkä pitäisi opettaa nyt seisominen kunnolla niin jäisi nuo steppailut ehkä pois. Pitääkin kysäistä ensi viikolla Marilta.

Istuminen alkaa sujua käskystä, myös niin että olen koiraan selin. Jätä -käskyssä olen jo heitellyt liikkeestä (sekä minä että koira liikkuu) useamman namin lattialle (ja epähuomiossa koiran päähän, legendaarinen heittokäteni loistaa taas...) ja Usva jättää ne syömättä kun sanon "jätä". Nyt tätä pitäisi vielä yleistää eri ympäristöihin ja eri asioihin (vauvan tavaroihin jne.)

Tänään aloitimme ensimmäiset agilityyn tähtäävät harjoitukset, eli kävimme Vappu Alatalolla tekemässä pentuhyppyharjoituksia (+ luento aiheesta). Jatkamme käyntejä Vapulla noin 6-8 viikon välein ja harjoittelemme väliaikoina itseksemme noin kerran viikossa kotiläksyjä. Nyt ensimmäisellä kerralla teimme perusponnistusharjoitusta, eli ponnari siivekkeiden välissä sekä toinen ponnari neljän jalan päässä. Vappu oli namilautasen kanssa toisella puolella ja minä lähetin koiran ponnarien yli lautaselle. Teimme kaksi kolmen suorituksen sarjaa (välillä odotellen vuoroa) ja viimeisellä kerralla näytti jo olevan merkkejä siitä että Usva hieman mietti miten niiden ponnarien yli mennään, eikä vaan paahtanut sata lasissa suorinta tietä namilautaselle. Kotona saamme kokeilla tuon perusponnistusharjoituksen lisäksi kolmen-viiden ponnarin suoraa.

Tämän lisäksi saimme ekstratarjouksena oppia flatworkistä, eli miten koiraa opetetaan seuraamaan ohjaajaa sekä kulkemaan samalla vauhdilla & samaan suuntaan. Tällä kertaa keskityttiin enimmäkseen sekä suorissa linjoissa kävelyyn että vauhdin vaihteluun, ensi kerralla kuulemma katsotaan käännöksiä. Nyt hihna kiinnitettiin vyötäisille, jolloin molemmat kädet jäivät vapaaksi palkkaamaan koiraa. Aina kun koira kulki kivasti vieressä naksautin ja annoin namin, joten ei mennyt aikaakaan kun Usva kulki jo tosi nätisti, kummallakin puolella.

Kotiläksynä lisäksi lisää luopumisharjoituksia (jotka onneksi ovat jo sisältyneet treenisuunnitelmaan muutenkin) sekä leikkimistä niin että lelu on narussa kiinni (tätä lapset kyllä harrastavat joka ilta, mutta itse en ole leikkinyt narun päässä olevalla lelulla). Myös targettia (namilautasta) tulee vahvistaa.

Sisäsiisteyden osalta voisin kopioida edellisviikon statuksen. Mikäköhän siinä maanantaissa on vikana että silloin ne pissat todennäköisimmin tulevat (ja sinne pojan sänkyyn...).

Eilinen kisapäivä

Eilen Usva oli koko pitkän päivän mukana kisoissa kun olin toimistossa töissä. Siellä se makoili teltan nurkassa häkissä tosi nätisti, välillä tosin yritti vetää päällä olevaa täkkiä häkin sisäpuolelle tylsyyttään. Puruluita heittelin häkkiin pitkin päivää ja niitä se sitten siellä pureskeli ihmetellessään kisapäivän tunnelmia. Remmissä tuli pissat hienosti nurmikolle, vaikka oli ihan vieras paikka. Kaikkea ja kaikkia olisi pitänyt päästä katsomaan, mutta ikävä emäntä ei päästänyt.

Epäiltiin porukassa että toimettomuudesta huolimatta päivä olisi sille väsyttävä jolloin Usva enimmäkseen lepäisi kotiin päästyä. Joo.... ei. Kotiinpäästyä oli sellaiset kierrokset pennulla että jopa Veera joutui sille huomauttamaan aika tiukastikin mikä on sopivaa käytöstä. Pari tuntia riehuttuaan Usva sentään ruoan jälkeen rauhoittui yöunille.