Wohoo, agilitytreeniä!

Petteri piti meille (Usva, Uli, Pärre, Mila) agilitytreenit ja olipa hauska päästä taas hommiin. Pihalla oli sopivasti kaksi porttia joten otin odotellessa Usvalle 2x2 treeniä. Kepit suorassa toisiinsa nähden, mutta noin viiden jalan päässä toisistaan. Kepit olivat eri väriset kuin meillä, ja Uli oli kentällä, Mila haukkui autossa joten vähän arvelutti että miten meidän käy kun olimme siinä välissä nurmikentällä.

Usva lähti kerran autoon päin kun kuuli että sieltä tuli haukkua, mutta kun toruin sitä siitä, alkoi homma sujua. Lähetin aika läheltä, ja avokulmasta lähetykset onnistuivat hyvin, mutta umpikulma tuntui olevan hankalampi. Kun Usva yritti lähteä Ulia katsomaan, riitti sillä kertaa vain murahdus.

Kentällä treenasimme ensin jaakotusta. Kyllä se onkin hankala mulle kun meinaan aina vääntää sen valssiksi. Käytin koko ajan namipalkkaa, ja jossain vaiheessa Usvakin kyllästyi siihen odotteluun ja epävarmaan ohjaukseen ja näytti että se väsähti. Tauon aikana kävin tekemässä muutaman jaakotusharjoituksen lämppäriesteellä, ja nyt riehutin sitä ensin jolloin puhtikin kasvoi.

Otin muutaman kerran myös keppejä, nyt noin 70 cm välillä. Avokulmasta meni samalla tavalla kuin aiemmin ja umpikulma näytti olevan ihan yhtä hankala kuin edelliskerrallakin. Usva jaksoi kuitenkin yrittää vaikka epäonnitumisia tuli peräjälkeen.

Toinen harjoitus kentällä oli valssi, ja nyt taas meinasi pukata jaakotusta valssin paikalle. Voi pöljä! Jotenkin tuntuu että kun pääsee kentälle koiran kanssa niin omat aivot tipahtaa siinä samassa aidan ulkopuolelle. Noh, riehutin Usvaa kuitenkin ennen suoritusta ja nyt tuntui että intoa ja vauhtiakin alkoi löytyä. Muutaman kerran palkkasin namikarvalaukulla. Tulevaisuudessa pitääkin muistaa riehua koiran kanssa ennen suoritusta, jolloin intoakin ehkä riittää ihan toisella tavalla.

Sukukokous (agilitya, tokoa ja paimennusta)

Viikonloppu meni mukavasti koiraharrastusten parissa Somerolla. Ahmakulman ja Melekonen -tapaamisen aikana harjoittelimme Usvan kanssa niin agilitya, tokoa kuin paimennustakin (ihan ekaa kertaa).

Lauantaiaamu aloitettiin agilitylla, Petteri oli tehnyt harjoituksen jossa me harjoittelimme pelkästään pakkovalssia yhdellä esteellä (rima noin 20 cm). Huomioitavia asioita meille:
- kroppa ei käänny hyppyä kohden, vaikka jalat liikkuvat taaksepäin, ennenkuin koira on komittoitunut tulemaan hypyn oikealle puolelle.
- Usva kyllästyi leluun tosi nopeasti, olisi pitänyt jatkaa namilla. Se myös hakeutui lähellä olevaan putkeen suojaan kuumalta (siis karkasi tehtävästä).
- Ajoitusta saa vielä säätää kohdilleen, kunhan päästään tekemään harjoitusta itseksemme.

Toinen harjoitus tauon jälkeen oli sylivekki-jaakotus. Ohjausliike oli uusi sekä koiralle että itselleni, ja tuntui tosi omituiselta. Kaikki ohjaukset jossa koira jätetään hetkeksi selän taakse on mulle hankalia (perus persjättöä lukuunottamatta). Loppujen lopuksi saatiin kuitenkin ohjaus kuntoon ja koira jaksoi yrittää (vaihdoin tässä harjoituksessa namipalkalle).

Tokossa tehtiin ensin paikallaoloa, joka meni hyvin, kävin välillä seisoskelemassa koiran vieressä ja palkkaamassa sitä. Sitten tehtiin häiriökontaktia, eli koira sivuasennossa ja kouluttaja yritti saada sitä katsomaan pois minusta. Yllättävän hyvin meni kunhan vaan palkkaa tuli riittävästi.

Yksittäisenä liikkeenä otin seuraamisen ja sen parantamiseen tulikin hyviä vinkkejä:
- Vauhtia saa vähän hidastaa.
- Käännöksissä ei viedä olkapäitä ensin vaan yritetään pitää kroppa suorana.
- Koiran puolimmainen käsi, namikäsi pysyy housunsaumassa kiinni, myös silloin kun annetaan nami koiralle.

Sunnuntai oli kokonaan pyhitetty paimennukselle. Me siis näimme ensimmäistä kertaa lampaat. Ensin viiden lampaan lauma, Usva oli pitkässä liinassa ja kävelimme lampaiden perässä. Usva meni suhteellisen rauhallisesti, yllättävän hyvin, vain liikkeellelähdöissä se oli hieman liian vauhdikas (lampaat ottivat juoksuaskelia). Tauon jälkeen päästiin tekemään koira irti, itsellä paimensauva. Tarkoitus oli saada koira juoksemaan lauman vastakkaiselle puolelle ja siitä lähteä kuljettamaan laumaa eteenpäin niin että itse peruutti lauman kanssa.

Tästä vaiheesta ei jäänyt paljon mieleen (muutakuin että hommassa oli liian paljon liikkuvia tekijöitä), muutaman kerran jouduin pamauttamaan sauvalla maahan koiran eteen, ja sen jälkeen Usva taisi luovuttaa ja keskittyi enemmän aitauksen ulkopuolisen elämän tarkkailuun ja lampaankakan syöntiin. Kuitenkin jotain saatiin tehtyä, eikä koira ihan luovuttanut.

Iltapäivällä kun olimme kuuden lampaan lauman kanssa isommassa aitauksessa, ei hommasta tullut enää yhtään mitään vaan Usva haahuili ihan missä sattuu eikä edes yrittänyt tehdä hommia.

Vaikkei meillä nyt ihan mitään vietin heräämistä ei nähtykään niin nyt ymmärrän paremmin miten laji voi koukuttaa niin totaalisesti kuin se on muutamatkin seurakaverit koukuttanut. Onneksi meillä kumminkaan ei vielä tarvitse muuttaa agilitykenttää laitumeksi...

Oli tosi kiva tavata muita kelpieharrastajia ja taas sai pohdittavaa itselle (tuleeko Usvalla oikeasti kovalevy niin nopeasti täyteen kuin on näyttänyt vai teettääkö se vaan hommat mammalla? Karvainen namitasku pitää ottaa käyttöön palkkana jotta saadaan yhdistettyä leikki ja namit.)

1. agilitytunti, Jänesniemen treenit

Päätimme aloittaa myös agilityn jonkun taitavamman ohjaajan opissa heti alkuun, joten varasimme Elina Jänesniemeltä ensimmäisen treenitunnin (kolmelle koirakolle: me, Terhi & Pärre sekä Elina & Uli). Tarkoitus olisi käydä 5-6 viikon välein Elinalla, jolloin hän katsoo missä ollaan menossa ja antaa seuraavat kotiläksyt.

Ensimmäinen treenikerta olikin paljon tehokkaampi kuin mitä olin etukäteen ajatellut. Missäköhän välissä nämäkin kaikki kotiläksyt ehtii tehdä, huhhuh! Nyt olenkin muuttanut keittiön ja olohuoneen välisen pienen tilan treenitilaksi, tuonut siihen maton sekä kontaktikapistuksen toisen puolikkaan. Agilityihmisen sisustusratkaisut eivät kenties menisi läpi kenenkään normaalin ihmisen kotona...

Ensimmäisenä harjoittelimme hyppyä (omasta tahdostamme ponnistuspuomien kanssa, ei siis rima maassa) vastaanottona, lähetyksenä ja kuljetuksena. Etenkin vastaanottoja tulee tehdä paljoin kelpien kanssa sillä se haluaa luontaisesti työskennellä kauempana, ja on hyvä jo etukäteen vahvistaa kaikkea ohjaajaan kiinni tulevaa työskentelyä.

Lähetyksiä tehtiin muutama niin ettei ohjaaja liikkunut ennenkuin koira oli esteen toisella puolella odottavan lelun kimpussa. Kuljetuksessa lähdettiin koiran kanssa yhtämatkaa liikkeelle, ja kun koira jää maassa odottavan lelun luo, ohjaaja jatkaa matkaa palkan ohi. Jos koira ei pysähtynyt palkalle, ohjaaja odotti että koira meni palkan luo ja sitten vasta jatkettiin matkaa.

Muuten nämä harjoitukset menivät hyvin, mutta Usvalla haasteita tuotti niin lähetyksessä kuin kuljetuksessakin se että kun pentu sai lelun suuhunsa, se lähti lelun kanssa rallattelemaan ympäriinsä, ei siis tuonut sitä lelua minulle. Ihan siis niinkuin tähänkin asti on lelun kanssa aina tehnyt. Elina (J.) teki osuvan huomion siitä että Usva on itsenäinen kapistus, ja antoi erityiskotiläksyksi kahden samanlaisen lelun kanssa leikkimistä. Ehkä se on nyt oikeasti otettava onkeen ja aloitettava tuo leikkimisharjoittelu kunnolla.

Sitten otettiin putkea, ja koska Usva oli jo tehnyt olohuoneessa lasten ikeaputkea (ihan omasta aloitteestaan), aloitettiin hieman pitemmästä suorasta putkesta. Ensin vastaanottona, sitten kuljetuksella (koira ohjataan kunnolla, eli ikäänkuin keilataan putkeen). Usva meni hienosti putkeen. Täytyy kuitenkin muistaa että jotta koira ei ala palkkaamaan itseään putkeenmenolla, se saa suorittaa putken aina vain luvalla. Eli tästä lähtien lasten ikeaputki ilmaantuu vain jos Usva ei ole olohuoneessa. Heti kun putki alkaa sujua niin se yhdistetään hyppyihin. Kaiketi vielä suorana, sillä putken mutkalle laittamisesta emme saaneet ohjeita (ja nyt mennään kuulkaa (omasta tahdosta) ihan sillä tyylillä että kun ei tee mitään mihin ei olla annettu lupaa, niin ei tarvitse itse ajatella mitään ylimääräistä.)

Ohjausliikkeistä kävimme läpi takaakierron ja sylkkärin. Takaakierrossa rintamasuunta on siivekkeen reunaan, keilaus koiran puoleisella kädellä ja jalalla. Palkka odottaa siivekkeen takana. Koira otetaan ensin takaakierron jälkeen samaan käteen millä ohjattiin ja juostaan koiran ja lelun kanssa eteenpäin. Jatkossa takaakierto yhdistetään valssiin. Harjoitteluun otetaan heti mukaan eri etäisyydet ja lähetyskulmat. Takaakierron harjoitteluun olen jo kotona ottanut käyttöön keittiöjakkaran.

Sylkkärissä kelpieitä on kuulemma hyvä palkata paljon myös peruutusvaiheessa kädestä jotta tulevat mielellään lähelle. Käännös tehdään tämän jälkeen ulospäin ohjaavan käden puoleinen jalka takana. Kun otetaan hyppy mukaan, pitää käyttää avustajaa jos koira yrittää oikaista palkalle joka odottaa valmiina hypyn toisella puolella (eli liikkeelle lähdettäessä samalla puolella kuin koira). Ohjaaja peruuttaa kunnolla hypyn taakse jotta koiralla on tilaa kääntyä. Ohjaajan liike on edestakaisin suoraa linjaa pitkin, ja hypyn jälkeen koiran tulisi juosta palkalle kun taas ohjaaja jatkaa edestakaista linjaa pitkin.

Ehdimme ottaa vielä nopeasti kontaktin alkeistreenit. Kontaktimetodi tulee olemaan nenäkosketus (taaskin, ihanaa että ei tarvinut itse päättää, vaan joku toinen sanoo että näin tehdään). Aloitimme siitä että koira houkuteltiin puomin alastulolla
2on2off asentoon niin että itse oli suorassa linjassa puomin päässä polvillaan. Sormella näytetään maata jolloin koira kumartuu nuustamaan mitä siinä on, kehutaan ja annetaan nami toisesta kädestä siihen nuustamispaikkaan. Tätä nopeaan tahtiin.

Viimeinen nami (vapautusnami) laitetaan kauemmas itsestä ja kun koira on koskenut nenällä maata, se vapautetaan vapautuskäskyllä ja vaikka näytetään vielä kädellä kauempana olevaa palkkaa jotta koira osaa mennä hakemaan sen. On kuitenkin tärkeää että vapauttaessa koiraa ohjaaja ei liiku yhtään. Vapautusnamin voi myös laittaa jo aiemmin, antaa koiralle vielä muutaman namin 2on2off asennossa ja vasta sitten vapauttaa vapautusnamille.
Kun koira alkaa tarjoamaan nenää alas niin jätetään näyttävä sormi pois mahdollisimman pian.

Näitä nyt sitten harjoittelemme niin paljon kuin ehdimme, joulukuussa on seuraava Elinan treenikerta. Oli kyllä aivan mahtavaa että Elina osasi heti sanoa mitä juuri tämän rotuisella kannattaa harjoitella, kuten myös antaa jokaiselle koirakolle omat erikoisläksynsä.