Treenisuunnitelma
Ei tunnu aika riittävän millään. Nyt kun treenataan vielä tytön kanssa kärrynpyörää ja kengännarujen solmimista niin uskokaa tai älkää, se vaikuttaa suoraan Usvan treenaamiseen käytettävissä olevaan aikaan. Päivät on aika täynnä toimintaa, vaikkei mitään ihmeellistä edes olis suunnitteilla, normipäivän viettoa vaan.
Teinkin sen päätöksen että tyhjensin treenisuunnitelman joulun alusviikkojen osalta kokonaan ja siirsin sieltä muutamat tehtävät suunnitelman loppuun, ja osan tehtävistä poistin kokonaan koska olivat jo tulleet mualla tehtyä (kuten makupalan seuraaminen).
Eiköhän meille juuri nyt riitä nuo agilityssa, hyppykoulussa ja tokotunneilla saadut läksyt. Näiden suhteen viime viikko oli tokopainotteinen, niitä tuli tehtyä eniten (helpoin tehdä nopsasti sisätiloissa), Pariin otteeseen treenasin myös takaakiertoa ja sylkkäriä keittiöjakkaran ympäri.
Marin tokokerralla uusina opeteltavina tuli seisominen sekä sivulla ollessa maahanmeno. Nakkiseuraamisessa saa myös kokeilla käden kääntämistä toisinpäin, vähän testataan miten pitkään koira kestää ennenkuin huomio tipahtaa.
Perjantaina toin matot takaisin lattioille joten nyt on huomattavasti helpompi tehdä eri huoneissa tokoharjoitteita kun ei koiralla jalat luista niin herkästi.
maanantai 29. marraskuuta 2010
maanantai 22. marraskuuta 2010
Vk 46. minimimäärä treeniä
Treenisuunnitelma
Viime viikolla jäi treenaamiset aika vähille. Keskiviikkona toki treenattiin Veikkolassa ihan normaaliin tapaan, mutta kotona on jäänyt treenaaminen aika vähiin. Suunnitelman mukaisia tehtäviä olen ehtinyt tekemään ehkä kerran, ja istu-vedä tehtävää en ollenkaan. Takaakiertoa ja sylkkäriä olen sentään tehnyt muutaman kerran sisällä keittiöpallin avulla, mutta siinä se treenaaminen onkin.
Tällä viikolla pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä vähän enemmän noita tokopuolen juttujakin (varsinkin koska keskiviikkona on Marin kerta).
Viime viikolla jäi treenaamiset aika vähille. Keskiviikkona toki treenattiin Veikkolassa ihan normaaliin tapaan, mutta kotona on jäänyt treenaaminen aika vähiin. Suunnitelman mukaisia tehtäviä olen ehtinyt tekemään ehkä kerran, ja istu-vedä tehtävää en ollenkaan. Takaakiertoa ja sylkkäriä olen sentään tehnyt muutaman kerran sisällä keittiöpallin avulla, mutta siinä se treenaaminen onkin.
Tällä viikolla pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä vähän enemmän noita tokopuolen juttujakin (varsinkin koska keskiviikkona on Marin kerta).
keskiviikko 17. marraskuuta 2010
Äh, jouduinpas taas ajattelemaan
...no niin, jouduin siis taas herättelemään vähiä jäljellä olevia aivosolujani tuon agilityn takia vaikka niin vannoin etten sitä tee. Maanantaina otin keittiöpallin ja tein takaakiertoja pelkällä namipalkalla. Tämä tuntui toimivan niin hyvin että tiistaina menin kentälle ajatuksena tehdä samalla tavalla myös siellä. Jätin myös pannan laittamatta jotten voisi paniikissa tarttua siihen.
Kuinka ollakaan homma sujui loistavasti! Usva pysyi kokoa ajan kuulolla koska namitin sitä jatkuvasti, eikä suuria taukoja tullut. Sain tehtyä mukavasti toistoja sekä takaakiertoon (sain lähetettyä sitä takaakiertoon noin metrin päästä) että sylkkäriin (ensin ei lähtenyt hakemaan namia targetilta, vaan juoksi perääni, mutta parin yrityksen jälkeen meni targetin kautta).
Tämän lisäksi tein flatworkkiä juosten kunnon vauhtia, ja Usva pysyi hyvin sivulla. Aloitin myös katseen puolelle tulemisen, tämä tuntui tulevan oikein ihan luonnostaan.
Päätin nyt tehdä uusien asioiden opetukset namilla ja sitten kun homma tuntuu toimivan, vaihdan leluun. Luulisin että näin päästään hieman nopeammin etenemään.
Tänään hallitreeneissä tehtiin innaria viidellä ponnarilla, se menikin Usvalla hyvin. Vielä kun malttaisin sen lähdössä jättää istumaan ihan itsekseen ja luottaa siihen että se pysyy siinä paikoillaan. Tällä hetkellä pidän lähdössä pannasta kiinni ja heti kun ote irtoaa, Usva syöksähtää eteenpäin.
Kuinka ollakaan homma sujui loistavasti! Usva pysyi kokoa ajan kuulolla koska namitin sitä jatkuvasti, eikä suuria taukoja tullut. Sain tehtyä mukavasti toistoja sekä takaakiertoon (sain lähetettyä sitä takaakiertoon noin metrin päästä) että sylkkäriin (ensin ei lähtenyt hakemaan namia targetilta, vaan juoksi perääni, mutta parin yrityksen jälkeen meni targetin kautta).
Tämän lisäksi tein flatworkkiä juosten kunnon vauhtia, ja Usva pysyi hyvin sivulla. Aloitin myös katseen puolelle tulemisen, tämä tuntui tulevan oikein ihan luonnostaan.
Päätin nyt tehdä uusien asioiden opetukset namilla ja sitten kun homma tuntuu toimivan, vaihdan leluun. Luulisin että näin päästään hieman nopeammin etenemään.
Tänään hallitreeneissä tehtiin innaria viidellä ponnarilla, se menikin Usvalla hyvin. Vielä kun malttaisin sen lähdössä jättää istumaan ihan itsekseen ja luottaa siihen että se pysyy siinä paikoillaan. Tällä hetkellä pidän lähdössä pannasta kiinni ja heti kun ote irtoaa, Usva syöksähtää eteenpäin.
sunnuntai 14. marraskuuta 2010
Vk 45, tokoilua ja agilitypohdintoja
Treenisuunnitelma
Maanantaista keskiviikkoon tein kaikkia kotiläksyjä vähintään kerran päivässä, ja sen jälkeen päätin pitää Usvalle parin päivän sulattelutauon kaikesta kouluttamisesta. Tänään käytiin sitten taas kotikentällä piipahtamassa agilityn merkeissä, ja koska Jari tuli Bugin kanssa myös treenaamaan, sain naksuteltua Usvalle häkissä rauhassa odottamista vaikka kentällä on samaan aikaan joku tekemässä vauhdikkaasti rataa.
Matto/alustalle meno -treenejä en ole tehnyt näköjään yhtään (onpa kätevä tuo minun apulistani), se pitääkin ottaa ensi viikolla työn alle. Leikkimistä on nyt tullut agilitytreenien yhteydessä aika paljonkin. Tasapainoilu sujuu jo aika hienosti sekä tasapainolaudalla että "kakkosnelosella". Huvikseni olen välillä tehnyt Usvalle jalkojen välistä pujottelua houkuttelemalla, ihan siitä syystä että tottuu tekemään ihan minussa kiinni juttuja (kelpie kun kuulemma työskentelee mieluummin kaukana). Tälläkään viikolla ei ole tullut sisälle yhtään pissoja (siis Usvalta, noista vanhemmista koirista en sano mitään...).
Hyppytreenejä tehtiin hallissa, kolme toistoa neljällä ponnarilla. Viimeinen meni Usvalla vähän rynnimiseksi (yritti kaiketi hypätä kaksi viimeistä yhtä aikaa), on mielenkiintoista nähdä mitä se tekee seuraavalla hyppytreenikerralla.
Tokoa on harjoiteltu sekä viikottaisella vuorollamme hallissa että kotona. Hallissa päästiin kuin päästiinkin sivistyneesti lähtemään ulos kun otin Usvan "nakkiseuraamiseen". Nenä nakissa se ei ehtinyt pahemmin sisään tuleville isoille koirille puhista.
Agilityssa olen pohdiskellut mm. omaa suhtautumistani siihen että pentu ei ole vielä "käsissä" (siis esim. istu paikoillaan odottamassa seuraavaa käskyä, tai lähde osoittamaani suuntaan suorittamaan tehtävää). Noh, Usvahan ON vasta viisi kuukautta, joten stressaaminen tästäkin asiasta on lähinnä naurettavaa. Huomasin kuitenkin itse aiheuttavani koiran "karkaamista" sillä että pelkäsin sen lähtevän omille teilleen. Liikuin siis treenatessa koko ajan itse epävarmasti ja nytkähtelevästi (ollen koko ajan valmis tarttumaan pannasta jos koira meinaa lähteä) jolloin koirakin (tietysti) teki samoin. Ensi kerralla täytyy yrittää pitää itsensä kurissa jotta koirallakin on mahdollisuus onnistua.
Miksi ihmeessä karkaamista pitää edes pelätä kun ollaan sentään kotipihalla, omalla aidatulla kentällä, ja Usva tulee takaisin luokse kun kutsuu (ellei sillä ole lelua suussa). Joka asiasta sitä pitää ongelmaa itselleen tehdäkin...
Samoin olen huomanut kerääväni stressiä niinkin mitättömästä asiasta kuin siitä että koulutusohjaajamme sanoi pentujen oppivan viikossa lähtemään takaakiertoon kolmen metrin päästä, ja Usva ei sitä todellakaan vielä tee (ei olla ehditty treenaamaan niin paljon että tuo olisi mahdollista, varsinkin kun treenikertamme ovat tyyliin 5 minuuttia hommia ja 30 minuuttia leikkiä). Ehdin treenikertamme aikana tekemään vain yhtä ohjausliikettä ehkä kerran molemmin puolin.
Ja näiden aatosten tullessa mieleen nauran samaan aikaan itselleni sitä että en ole yhdenkään aikaisemman koiran kanssa ollut näin järjestelmällinen koulutuksen suhteen ja ihan kelpoja agilitykoiria niistä on silti tullut. Nyt täytyy yrittää unohtaa kaikki "pitäisi osata" lauseet, puhdistaa oma pää häiritsevistä ajatuksista ja vain nauttia itse matkasta ja kaikesta positiivisesta mitä se tuo tullessaan.
Maanantaista keskiviikkoon tein kaikkia kotiläksyjä vähintään kerran päivässä, ja sen jälkeen päätin pitää Usvalle parin päivän sulattelutauon kaikesta kouluttamisesta. Tänään käytiin sitten taas kotikentällä piipahtamassa agilityn merkeissä, ja koska Jari tuli Bugin kanssa myös treenaamaan, sain naksuteltua Usvalle häkissä rauhassa odottamista vaikka kentällä on samaan aikaan joku tekemässä vauhdikkaasti rataa.
Matto/alustalle meno -treenejä en ole tehnyt näköjään yhtään (onpa kätevä tuo minun apulistani), se pitääkin ottaa ensi viikolla työn alle. Leikkimistä on nyt tullut agilitytreenien yhteydessä aika paljonkin. Tasapainoilu sujuu jo aika hienosti sekä tasapainolaudalla että "kakkosnelosella". Huvikseni olen välillä tehnyt Usvalle jalkojen välistä pujottelua houkuttelemalla, ihan siitä syystä että tottuu tekemään ihan minussa kiinni juttuja (kelpie kun kuulemma työskentelee mieluummin kaukana). Tälläkään viikolla ei ole tullut sisälle yhtään pissoja (siis Usvalta, noista vanhemmista koirista en sano mitään...).
Hyppytreenejä tehtiin hallissa, kolme toistoa neljällä ponnarilla. Viimeinen meni Usvalla vähän rynnimiseksi (yritti kaiketi hypätä kaksi viimeistä yhtä aikaa), on mielenkiintoista nähdä mitä se tekee seuraavalla hyppytreenikerralla.
Tokoa on harjoiteltu sekä viikottaisella vuorollamme hallissa että kotona. Hallissa päästiin kuin päästiinkin sivistyneesti lähtemään ulos kun otin Usvan "nakkiseuraamiseen". Nenä nakissa se ei ehtinyt pahemmin sisään tuleville isoille koirille puhista.
Agilityssa olen pohdiskellut mm. omaa suhtautumistani siihen että pentu ei ole vielä "käsissä" (siis esim. istu paikoillaan odottamassa seuraavaa käskyä, tai lähde osoittamaani suuntaan suorittamaan tehtävää). Noh, Usvahan ON vasta viisi kuukautta, joten stressaaminen tästäkin asiasta on lähinnä naurettavaa. Huomasin kuitenkin itse aiheuttavani koiran "karkaamista" sillä että pelkäsin sen lähtevän omille teilleen. Liikuin siis treenatessa koko ajan itse epävarmasti ja nytkähtelevästi (ollen koko ajan valmis tarttumaan pannasta jos koira meinaa lähteä) jolloin koirakin (tietysti) teki samoin. Ensi kerralla täytyy yrittää pitää itsensä kurissa jotta koirallakin on mahdollisuus onnistua.
Miksi ihmeessä karkaamista pitää edes pelätä kun ollaan sentään kotipihalla, omalla aidatulla kentällä, ja Usva tulee takaisin luokse kun kutsuu (ellei sillä ole lelua suussa). Joka asiasta sitä pitää ongelmaa itselleen tehdäkin...
Samoin olen huomanut kerääväni stressiä niinkin mitättömästä asiasta kuin siitä että koulutusohjaajamme sanoi pentujen oppivan viikossa lähtemään takaakiertoon kolmen metrin päästä, ja Usva ei sitä todellakaan vielä tee (ei olla ehditty treenaamaan niin paljon että tuo olisi mahdollista, varsinkin kun treenikertamme ovat tyyliin 5 minuuttia hommia ja 30 minuuttia leikkiä). Ehdin treenikertamme aikana tekemään vain yhtä ohjausliikettä ehkä kerran molemmin puolin.
Ja näiden aatosten tullessa mieleen nauran samaan aikaan itselleni sitä että en ole yhdenkään aikaisemman koiran kanssa ollut näin järjestelmällinen koulutuksen suhteen ja ihan kelpoja agilitykoiria niistä on silti tullut. Nyt täytyy yrittää unohtaa kaikki "pitäisi osata" lauseet, puhdistaa oma pää häiritsevistä ajatuksista ja vain nauttia itse matkasta ja kaikesta positiivisesta mitä se tuo tullessaan.
sunnuntai 7. marraskuuta 2010
Vk 44, tokoa hallissa ja agilitya
Treenisuunnitelma
Keskiviikkona pääsimme ekaa kertaa vuokraamallemme hallivuorolle Veikkolaan. Mukavan tuntuinen halli jossa on varmasti mukava treenata talven pimeinä ja kylminä iltoina. Teimme hallissa ensin Vapun antamat ponnistusharjoitukset, sen jälkeen vähän tokoliikkeitä ja flatworkkia.
Kun olin lähtemässä hallista ja kannoin samalla ponnareita (5 kpl, eli aika kasa) ja yritin saada Usvaa ulko-ovelle, viereiselle kentälle alkoikin samalla valua muita koirakoita ja Usva sai kohtauksen. Siis alkoi haukkumaan sisääntuleville koirakoille. Oli pakko jättää ponnarit ja muut tavarat siihen ja viedä koira ensin autoon ja hakea tavarat vasta sitten. Jos olisin tajunut tehdä ulosmenon vaikka nakkiseuraamisella, ei ongelmia olisi luultavasti tullut. Noh, seuraavalla kerralla sitten tiedän paremmin.
Kotona olen ehtinyt treenaamaan noin kerran päivässä, eli ihan hyvin. Tasapainolautailu menee jo suht hyvin, Usva yrittää saada kaikki neljä jalkaa alustalle, ja pysyykin siinä tasapainoilemassa jo sekunnin-pari. Laudanpätkällä tasapainoillessa laudalle nousee jo aika hyvin kaikki jalat, tosin kestoa ei tässä ole vielä juurikaan.
Agilityn kotiläksyistä olen kontaktiharjoitusta tehnyt nyt joka kerta ruoan annon yhteydessä (eli kolme kertaa päivässä), pari kourallista annan siitä 2on2off maahan nokkaisuista, ja loppuruoan niin että harjoittelen paikallaoloa samalla (yritän kasvattaa välimatkaa koiraan ennen ruokakupin maahan laittamista).
Pissoja ei ole tainnut tulla tällä viikolla kertaakaan sisälle, jihuu!
Treenisuunnitelmaan piti tehdä lisäys sillä huomasin että harjoiteltavaa on nyt niin paljon ettei mun päässä pysy enää mitä kaikkea piti tehdä/olen jo tehnyt. Tästä syystä tein erikseen viikottaisen taulukon johon voin merkata kynällä viivan heti kun olen eri liikkeitä/temppuja tehnyt ja näin pysyä kärryillä siitä mitkä jutut ovat jääneet vähemmälle ja mitä pitäisi siten treenata enemmän.
Keskiviikkona pääsimme ekaa kertaa vuokraamallemme hallivuorolle Veikkolaan. Mukavan tuntuinen halli jossa on varmasti mukava treenata talven pimeinä ja kylminä iltoina. Teimme hallissa ensin Vapun antamat ponnistusharjoitukset, sen jälkeen vähän tokoliikkeitä ja flatworkkia.
Kun olin lähtemässä hallista ja kannoin samalla ponnareita (5 kpl, eli aika kasa) ja yritin saada Usvaa ulko-ovelle, viereiselle kentälle alkoikin samalla valua muita koirakoita ja Usva sai kohtauksen. Siis alkoi haukkumaan sisääntuleville koirakoille. Oli pakko jättää ponnarit ja muut tavarat siihen ja viedä koira ensin autoon ja hakea tavarat vasta sitten. Jos olisin tajunut tehdä ulosmenon vaikka nakkiseuraamisella, ei ongelmia olisi luultavasti tullut. Noh, seuraavalla kerralla sitten tiedän paremmin.
Kotona olen ehtinyt treenaamaan noin kerran päivässä, eli ihan hyvin. Tasapainolautailu menee jo suht hyvin, Usva yrittää saada kaikki neljä jalkaa alustalle, ja pysyykin siinä tasapainoilemassa jo sekunnin-pari. Laudanpätkällä tasapainoillessa laudalle nousee jo aika hyvin kaikki jalat, tosin kestoa ei tässä ole vielä juurikaan.
Agilityn kotiläksyistä olen kontaktiharjoitusta tehnyt nyt joka kerta ruoan annon yhteydessä (eli kolme kertaa päivässä), pari kourallista annan siitä 2on2off maahan nokkaisuista, ja loppuruoan niin että harjoittelen paikallaoloa samalla (yritän kasvattaa välimatkaa koiraan ennen ruokakupin maahan laittamista).
Pissoja ei ole tainnut tulla tällä viikolla kertaakaan sisälle, jihuu!
Treenisuunnitelmaan piti tehdä lisäys sillä huomasin että harjoiteltavaa on nyt niin paljon ettei mun päässä pysy enää mitä kaikkea piti tehdä/olen jo tehnyt. Tästä syystä tein erikseen viikottaisen taulukon johon voin merkata kynällä viivan heti kun olen eri liikkeitä/temppuja tehnyt ja näin pysyä kärryillä siitä mitkä jutut ovat jääneet vähemmälle ja mitä pitäisi siten treenata enemmän.
Huomioita kotikentältä
Kun mietiskelin eilen sitä missä ihmeen välissä ehdin treenata kaikkia noita agilityjuttujakin, päätin kokeilla tehdä sen kotikentällä lasten ulkoilun aikana. Niinpä lastasin nuorimmaisen vaunuihin (toivoen että se nukahtaa matkalla alapihalle), treeninamit & lelut Usvalle ja keksejä & pillimehut lapsille (kaikki keinot on sallittuja jos meinaa jotain saada siellä treenatessa aikaiseksikin...).
Kokeilun plussat:
+ kentän vieressä oleva iiiiso hiekkakasa viihdytti lapsia pitkän aikaa
+ Usva keskittyi yllättävän hyvin huolimatta aidan takana louskuttavista ja juoksevista kavereista
+ lasten eväät antoivat hyvin jatkoaikaa treenaamiseen
+ Ella nukahti alapihalle mennessä ja nukkui puolisen tuntia
+ Emmi halusi treenata Pajulla, joten sain samalla reissulla naksuteltua Usvalle häkissä nätisti olemista vaikka joku muu tekee esteitä. Erittäin hyvä siis!
+ sain tehtyä vähän paikalloloa esteen edessä, siitä vastaanottoa 2 kertaa, lähetystä 2 kertaa (ponnarilla). Putkea 2 kertaa (1 molemmin puolin). Takaakiertoa 2 kertaa namikuppi siivekkeen takana ja kerran ilman namikuppia (molemmin puolin). Viimeisellä nakinpuolikkaalla otin vielä nakkiseuraamista kunnes nakki loppui. Voisi siis sanoa että kentällä viettämästämme vajaasta tunnista korkeintaan 10 minuuttia oli tehokasta treeniaikaa.
Kokeilun haasteet:
- ei ehkä ollut ihan paras idea ottaa isot koirat ulos mukaan kiljumaan ja riehumaan kentän aidan taakse
- Usva taipumus lähteä livohkaan lelun kanssa aiheuttaa sen että koko aikana sain tehtyä äärettömän vähän itse harjoituksia sillä aika kului siihen että sain takaa-ajoleikin päätökseen ja koiran taas hommiin. Toisaalta tämä on ehkä myös hyvä asia, ei ainakaan tule treenattua liikaa.
Ensi kerralla pitää jättää toiset koirat sisälle (vaikka ne olisi niin kiva ottaa samaan aikaan ulos mukaan) siksi aikaa kun treenataan. Vaikka Usva keskittyi häiriöstä huolimatta suht kivasti, oli sen huomio kuitenkin liikaa kentän ulkopuolisissa asioissa. Pitää myös etukäteen päättää mitkä harkoista tekee milläkin kertaa, kaikkia ei selvästi ehdi tekemään yhden kerran aikana.
Pitää myös kokeilla laittaa lelu pitkän narun nokkaan, josko harjoittelu hieman tehostuisi. Nyt olin itse loppuvaiheessa niin väsynyt edestakaisin juoksemisesta (yskä vaivaa, ei mulla oikeasti niin huono kunto ole... tai sitten on) ettei karkuun laiskasti lähtevä lelu enää oikein jaksanut kiinnostaa Usvaa.
Pitää muistaa myös viedä kentän laidalla olevaan häkkiin häkin seinään kiinnitettävä juomakuppi johon voin tiputtaa namit kun harjoitellaan rauhassa olemista. Nyt nakit lentelivät ympäriinsä, mikä häkkiin, mikä ulkopuolelle tai häkin alle...
Kokeilun plussat:
+ kentän vieressä oleva iiiiso hiekkakasa viihdytti lapsia pitkän aikaa
+ Usva keskittyi yllättävän hyvin huolimatta aidan takana louskuttavista ja juoksevista kavereista
+ lasten eväät antoivat hyvin jatkoaikaa treenaamiseen
+ Ella nukahti alapihalle mennessä ja nukkui puolisen tuntia
+ Emmi halusi treenata Pajulla, joten sain samalla reissulla naksuteltua Usvalle häkissä nätisti olemista vaikka joku muu tekee esteitä. Erittäin hyvä siis!
+ sain tehtyä vähän paikalloloa esteen edessä, siitä vastaanottoa 2 kertaa, lähetystä 2 kertaa (ponnarilla). Putkea 2 kertaa (1 molemmin puolin). Takaakiertoa 2 kertaa namikuppi siivekkeen takana ja kerran ilman namikuppia (molemmin puolin). Viimeisellä nakinpuolikkaalla otin vielä nakkiseuraamista kunnes nakki loppui. Voisi siis sanoa että kentällä viettämästämme vajaasta tunnista korkeintaan 10 minuuttia oli tehokasta treeniaikaa.
Kokeilun haasteet:
- ei ehkä ollut ihan paras idea ottaa isot koirat ulos mukaan kiljumaan ja riehumaan kentän aidan taakse
- Usva taipumus lähteä livohkaan lelun kanssa aiheuttaa sen että koko aikana sain tehtyä äärettömän vähän itse harjoituksia sillä aika kului siihen että sain takaa-ajoleikin päätökseen ja koiran taas hommiin. Toisaalta tämä on ehkä myös hyvä asia, ei ainakaan tule treenattua liikaa.
Ensi kerralla pitää jättää toiset koirat sisälle (vaikka ne olisi niin kiva ottaa samaan aikaan ulos mukaan) siksi aikaa kun treenataan. Vaikka Usva keskittyi häiriöstä huolimatta suht kivasti, oli sen huomio kuitenkin liikaa kentän ulkopuolisissa asioissa. Pitää myös etukäteen päättää mitkä harkoista tekee milläkin kertaa, kaikkia ei selvästi ehdi tekemään yhden kerran aikana.
Pitää myös kokeilla laittaa lelu pitkän narun nokkaan, josko harjoittelu hieman tehostuisi. Nyt olin itse loppuvaiheessa niin väsynyt edestakaisin juoksemisesta (yskä vaivaa, ei mulla oikeasti niin huono kunto ole... tai sitten on) ettei karkuun laiskasti lähtevä lelu enää oikein jaksanut kiinnostaa Usvaa.
Pitää muistaa myös viedä kentän laidalla olevaan häkkiin häkin seinään kiinnitettävä juomakuppi johon voin tiputtaa namit kun harjoitellaan rauhassa olemista. Nyt nakit lentelivät ympäriinsä, mikä häkkiin, mikä ulkopuolelle tai häkin alle...
lauantai 6. marraskuuta 2010
1. agilitytunti, Jänesniemen treenit
Päätimme aloittaa myös agilityn jonkun taitavamman ohjaajan opissa heti alkuun, joten varasimme Elina Jänesniemeltä ensimmäisen treenitunnin (kolmelle koirakolle: me, Terhi & Pärre sekä Elina & Uli). Tarkoitus olisi käydä 5-6 viikon välein Elinalla, jolloin hän katsoo missä ollaan menossa ja antaa seuraavat kotiläksyt.
Ensimmäinen treenikerta olikin paljon tehokkaampi kuin mitä olin etukäteen ajatellut. Missäköhän välissä nämäkin kaikki kotiläksyt ehtii tehdä, huhhuh! Nyt olenkin muuttanut keittiön ja olohuoneen välisen pienen tilan treenitilaksi, tuonut siihen maton sekä kontaktikapistuksen toisen puolikkaan. Agilityihmisen sisustusratkaisut eivät kenties menisi läpi kenenkään normaalin ihmisen kotona...
Ensimmäisenä harjoittelimme hyppyä (omasta tahdostamme ponnistuspuomien kanssa, ei siis rima maassa) vastaanottona, lähetyksenä ja kuljetuksena. Etenkin vastaanottoja tulee tehdä paljoin kelpien kanssa sillä se haluaa luontaisesti työskennellä kauempana, ja on hyvä jo etukäteen vahvistaa kaikkea ohjaajaan kiinni tulevaa työskentelyä.
Lähetyksiä tehtiin muutama niin ettei ohjaaja liikkunut ennenkuin koira oli esteen toisella puolella odottavan lelun kimpussa. Kuljetuksessa lähdettiin koiran kanssa yhtämatkaa liikkeelle, ja kun koira jää maassa odottavan lelun luo, ohjaaja jatkaa matkaa palkan ohi. Jos koira ei pysähtynyt palkalle, ohjaaja odotti että koira meni palkan luo ja sitten vasta jatkettiin matkaa.
Muuten nämä harjoitukset menivät hyvin, mutta Usvalla haasteita tuotti niin lähetyksessä kuin kuljetuksessakin se että kun pentu sai lelun suuhunsa, se lähti lelun kanssa rallattelemaan ympäriinsä, ei siis tuonut sitä lelua minulle. Ihan siis niinkuin tähänkin asti on lelun kanssa aina tehnyt. Elina (J.) teki osuvan huomion siitä että Usva on itsenäinen kapistus, ja antoi erityiskotiläksyksi kahden samanlaisen lelun kanssa leikkimistä. Ehkä se on nyt oikeasti otettava onkeen ja aloitettava tuo leikkimisharjoittelu kunnolla.
Sitten otettiin putkea, ja koska Usva oli jo tehnyt olohuoneessa lasten ikeaputkea (ihan omasta aloitteestaan), aloitettiin hieman pitemmästä suorasta putkesta. Ensin vastaanottona, sitten kuljetuksella (koira ohjataan kunnolla, eli ikäänkuin keilataan putkeen). Usva meni hienosti putkeen. Täytyy kuitenkin muistaa että jotta koira ei ala palkkaamaan itseään putkeenmenolla, se saa suorittaa putken aina vain luvalla. Eli tästä lähtien lasten ikeaputki ilmaantuu vain jos Usva ei ole olohuoneessa. Heti kun putki alkaa sujua niin se yhdistetään hyppyihin. Kaiketi vielä suorana, sillä putken mutkalle laittamisesta emme saaneet ohjeita (ja nyt mennään kuulkaa (omasta tahdosta) ihan sillä tyylillä että kun ei tee mitään mihin ei olla annettu lupaa, niin ei tarvitse itse ajatella mitään ylimääräistä.)
Ohjausliikkeistä kävimme läpi takaakierron ja sylkkärin. Takaakierrossa rintamasuunta on siivekkeen reunaan, keilaus koiran puoleisella kädellä ja jalalla. Palkka odottaa siivekkeen takana. Koira otetaan ensin takaakierron jälkeen samaan käteen millä ohjattiin ja juostaan koiran ja lelun kanssa eteenpäin. Jatkossa takaakierto yhdistetään valssiin. Harjoitteluun otetaan heti mukaan eri etäisyydet ja lähetyskulmat. Takaakierron harjoitteluun olen jo kotona ottanut käyttöön keittiöjakkaran.
Sylkkärissä kelpieitä on kuulemma hyvä palkata paljon myös peruutusvaiheessa kädestä jotta tulevat mielellään lähelle. Käännös tehdään tämän jälkeen ulospäin ohjaavan käden puoleinen jalka takana. Kun otetaan hyppy mukaan, pitää käyttää avustajaa jos koira yrittää oikaista palkalle joka odottaa valmiina hypyn toisella puolella (eli liikkeelle lähdettäessä samalla puolella kuin koira). Ohjaaja peruuttaa kunnolla hypyn taakse jotta koiralla on tilaa kääntyä. Ohjaajan liike on edestakaisin suoraa linjaa pitkin, ja hypyn jälkeen koiran tulisi juosta palkalle kun taas ohjaaja jatkaa edestakaista linjaa pitkin.
Ehdimme ottaa vielä nopeasti kontaktin alkeistreenit. Kontaktimetodi tulee olemaan nenäkosketus (taaskin, ihanaa että ei tarvinut itse päättää, vaan joku toinen sanoo että näin tehdään). Aloitimme siitä että koira houkuteltiin puomin alastulolla
2on2off asentoon niin että itse oli suorassa linjassa puomin päässä polvillaan. Sormella näytetään maata jolloin koira kumartuu nuustamaan mitä siinä on, kehutaan ja annetaan nami toisesta kädestä siihen nuustamispaikkaan. Tätä nopeaan tahtiin.
Viimeinen nami (vapautusnami) laitetaan kauemmas itsestä ja kun koira on koskenut nenällä maata, se vapautetaan vapautuskäskyllä ja vaikka näytetään vielä kädellä kauempana olevaa palkkaa jotta koira osaa mennä hakemaan sen. On kuitenkin tärkeää että vapauttaessa koiraa ohjaaja ei liiku yhtään. Vapautusnamin voi myös laittaa jo aiemmin, antaa koiralle vielä muutaman namin 2on2off asennossa ja vasta sitten vapauttaa vapautusnamille.
Kun koira alkaa tarjoamaan nenää alas niin jätetään näyttävä sormi pois mahdollisimman pian.
Näitä nyt sitten harjoittelemme niin paljon kuin ehdimme, joulukuussa on seuraava Elinan treenikerta. Oli kyllä aivan mahtavaa että Elina osasi heti sanoa mitä juuri tämän rotuisella kannattaa harjoitella, kuten myös antaa jokaiselle koirakolle omat erikoisläksynsä.
Ensimmäinen treenikerta olikin paljon tehokkaampi kuin mitä olin etukäteen ajatellut. Missäköhän välissä nämäkin kaikki kotiläksyt ehtii tehdä, huhhuh! Nyt olenkin muuttanut keittiön ja olohuoneen välisen pienen tilan treenitilaksi, tuonut siihen maton sekä kontaktikapistuksen toisen puolikkaan. Agilityihmisen sisustusratkaisut eivät kenties menisi läpi kenenkään normaalin ihmisen kotona...
Ensimmäisenä harjoittelimme hyppyä (omasta tahdostamme ponnistuspuomien kanssa, ei siis rima maassa) vastaanottona, lähetyksenä ja kuljetuksena. Etenkin vastaanottoja tulee tehdä paljoin kelpien kanssa sillä se haluaa luontaisesti työskennellä kauempana, ja on hyvä jo etukäteen vahvistaa kaikkea ohjaajaan kiinni tulevaa työskentelyä.
Lähetyksiä tehtiin muutama niin ettei ohjaaja liikkunut ennenkuin koira oli esteen toisella puolella odottavan lelun kimpussa. Kuljetuksessa lähdettiin koiran kanssa yhtämatkaa liikkeelle, ja kun koira jää maassa odottavan lelun luo, ohjaaja jatkaa matkaa palkan ohi. Jos koira ei pysähtynyt palkalle, ohjaaja odotti että koira meni palkan luo ja sitten vasta jatkettiin matkaa.
Muuten nämä harjoitukset menivät hyvin, mutta Usvalla haasteita tuotti niin lähetyksessä kuin kuljetuksessakin se että kun pentu sai lelun suuhunsa, se lähti lelun kanssa rallattelemaan ympäriinsä, ei siis tuonut sitä lelua minulle. Ihan siis niinkuin tähänkin asti on lelun kanssa aina tehnyt. Elina (J.) teki osuvan huomion siitä että Usva on itsenäinen kapistus, ja antoi erityiskotiläksyksi kahden samanlaisen lelun kanssa leikkimistä. Ehkä se on nyt oikeasti otettava onkeen ja aloitettava tuo leikkimisharjoittelu kunnolla.
Sitten otettiin putkea, ja koska Usva oli jo tehnyt olohuoneessa lasten ikeaputkea (ihan omasta aloitteestaan), aloitettiin hieman pitemmästä suorasta putkesta. Ensin vastaanottona, sitten kuljetuksella (koira ohjataan kunnolla, eli ikäänkuin keilataan putkeen). Usva meni hienosti putkeen. Täytyy kuitenkin muistaa että jotta koira ei ala palkkaamaan itseään putkeenmenolla, se saa suorittaa putken aina vain luvalla. Eli tästä lähtien lasten ikeaputki ilmaantuu vain jos Usva ei ole olohuoneessa. Heti kun putki alkaa sujua niin se yhdistetään hyppyihin. Kaiketi vielä suorana, sillä putken mutkalle laittamisesta emme saaneet ohjeita (ja nyt mennään kuulkaa (omasta tahdosta) ihan sillä tyylillä että kun ei tee mitään mihin ei olla annettu lupaa, niin ei tarvitse itse ajatella mitään ylimääräistä.)
Ohjausliikkeistä kävimme läpi takaakierron ja sylkkärin. Takaakierrossa rintamasuunta on siivekkeen reunaan, keilaus koiran puoleisella kädellä ja jalalla. Palkka odottaa siivekkeen takana. Koira otetaan ensin takaakierron jälkeen samaan käteen millä ohjattiin ja juostaan koiran ja lelun kanssa eteenpäin. Jatkossa takaakierto yhdistetään valssiin. Harjoitteluun otetaan heti mukaan eri etäisyydet ja lähetyskulmat. Takaakierron harjoitteluun olen jo kotona ottanut käyttöön keittiöjakkaran.
Sylkkärissä kelpieitä on kuulemma hyvä palkata paljon myös peruutusvaiheessa kädestä jotta tulevat mielellään lähelle. Käännös tehdään tämän jälkeen ulospäin ohjaavan käden puoleinen jalka takana. Kun otetaan hyppy mukaan, pitää käyttää avustajaa jos koira yrittää oikaista palkalle joka odottaa valmiina hypyn toisella puolella (eli liikkeelle lähdettäessä samalla puolella kuin koira). Ohjaaja peruuttaa kunnolla hypyn taakse jotta koiralla on tilaa kääntyä. Ohjaajan liike on edestakaisin suoraa linjaa pitkin, ja hypyn jälkeen koiran tulisi juosta palkalle kun taas ohjaaja jatkaa edestakaista linjaa pitkin.
Ehdimme ottaa vielä nopeasti kontaktin alkeistreenit. Kontaktimetodi tulee olemaan nenäkosketus (taaskin, ihanaa että ei tarvinut itse päättää, vaan joku toinen sanoo että näin tehdään). Aloitimme siitä että koira houkuteltiin puomin alastulolla
2on2off asentoon niin että itse oli suorassa linjassa puomin päässä polvillaan. Sormella näytetään maata jolloin koira kumartuu nuustamaan mitä siinä on, kehutaan ja annetaan nami toisesta kädestä siihen nuustamispaikkaan. Tätä nopeaan tahtiin.
Viimeinen nami (vapautusnami) laitetaan kauemmas itsestä ja kun koira on koskenut nenällä maata, se vapautetaan vapautuskäskyllä ja vaikka näytetään vielä kädellä kauempana olevaa palkkaa jotta koira osaa mennä hakemaan sen. On kuitenkin tärkeää että vapauttaessa koiraa ohjaaja ei liiku yhtään. Vapautusnamin voi myös laittaa jo aiemmin, antaa koiralle vielä muutaman namin 2on2off asennossa ja vasta sitten vapauttaa vapautusnamille.
Kun koira alkaa tarjoamaan nenää alas niin jätetään näyttävä sormi pois mahdollisimman pian.
Näitä nyt sitten harjoittelemme niin paljon kuin ehdimme, joulukuussa on seuraava Elinan treenikerta. Oli kyllä aivan mahtavaa että Elina osasi heti sanoa mitä juuri tämän rotuisella kannattaa harjoitella, kuten myös antaa jokaiselle koirakolle omat erikoisläksynsä.
maanantai 1. marraskuuta 2010
Vk 43, Marin tokotreenejä
Treenisuunnitelma
This week I've been mostly... done nothing. Piti sitten järkätä tytölle Halloweensynttärit, ja sen myötä pikku puuhasteltavaa riitti koko viikolle niin että harjoittelu jäi aika minimaaliseksi.
Alkuviikosta tein pariin otteeseen tokotreenejä sekä alustalle menoa ja siellä pysymistä. Jätä-käskyä on nyt tullut harjoiteltua ihan normielämässä kun Usva käy hakemassa eteisestä esim. lasten lapasia tai hattuja. Todella hyvin se pudottaa heti mitä suussa sitten onkaan ja kääntyy katsomaan minua. Sitä mietin itsekseni että pitäisikö tuohon jotenkin saada kestoa (eli mikä kerran on jätetty, sitä ei toistekaan oteta), mutta koska sen opettaminen ei juuri nyt ole ykkösprioriteetti niin olen jättänyt tuon opettamisen ajatuksen asteelle.
Tasapainolauta on ollut tämän viikon hukassa (se löytyi juuri sohvan alta) joten sitä ei ole treenattu. Ajattelin tällä viikolla aloittaa kapealla laudalla kävelyn opettamisen (lauta siis lattialla), saas nähdä miten se edistyy.
Nyt Usva menee taas hyvin alustalla maahan vaikka edellisviikolla halusi enemmän istua.
Marin tokokerralla saatiin lupa sille ettei liikkeiden aikana vielä tarvitse nousta seisomaan vaan voidaan tehdä ne lattialla istuen. Tällöin ei tule myöskään turhaa steppailua. Uutena liikkeenä tuli istumisen paikallaoloa, jota treenataan niin että vedetään hihnasta kun koira istuu ja nami heti kun koira pistää vastaan. Tämä onnistuu kotona jo tosi hyvin, voin liikuskella Usvan edessä ja se istua jäpittää paikoillaan hihnan vetoa vastustaen. Tosin sivulle mennessä pitää muistaa että ollaan silloin pitävällä alustalla, muuten alkaa toinen etutassuista liikkua tukea etsien.
Sisäsiisteyden suhteen ainoa vahinko tuli eilen, sunnuntaina. Olin sitten maanantaina selkeästi tarkkaavaisempi tuon pissaamisen suhteen niin johan säästyttiin vahingoilta. Nyt alkaa jo näyttää tosi hyvältä, varmaan yksikään meidän koirista ei ole näin varhain osoittanut sisäsiisteyden merkkejä kuin Usva!
This week I've been mostly... done nothing. Piti sitten järkätä tytölle Halloweensynttärit, ja sen myötä pikku puuhasteltavaa riitti koko viikolle niin että harjoittelu jäi aika minimaaliseksi.
Alkuviikosta tein pariin otteeseen tokotreenejä sekä alustalle menoa ja siellä pysymistä. Jätä-käskyä on nyt tullut harjoiteltua ihan normielämässä kun Usva käy hakemassa eteisestä esim. lasten lapasia tai hattuja. Todella hyvin se pudottaa heti mitä suussa sitten onkaan ja kääntyy katsomaan minua. Sitä mietin itsekseni että pitäisikö tuohon jotenkin saada kestoa (eli mikä kerran on jätetty, sitä ei toistekaan oteta), mutta koska sen opettaminen ei juuri nyt ole ykkösprioriteetti niin olen jättänyt tuon opettamisen ajatuksen asteelle.
Tasapainolauta on ollut tämän viikon hukassa (se löytyi juuri sohvan alta) joten sitä ei ole treenattu. Ajattelin tällä viikolla aloittaa kapealla laudalla kävelyn opettamisen (lauta siis lattialla), saas nähdä miten se edistyy.
Nyt Usva menee taas hyvin alustalla maahan vaikka edellisviikolla halusi enemmän istua.
Marin tokokerralla saatiin lupa sille ettei liikkeiden aikana vielä tarvitse nousta seisomaan vaan voidaan tehdä ne lattialla istuen. Tällöin ei tule myöskään turhaa steppailua. Uutena liikkeenä tuli istumisen paikallaoloa, jota treenataan niin että vedetään hihnasta kun koira istuu ja nami heti kun koira pistää vastaan. Tämä onnistuu kotona jo tosi hyvin, voin liikuskella Usvan edessä ja se istua jäpittää paikoillaan hihnan vetoa vastustaen. Tosin sivulle mennessä pitää muistaa että ollaan silloin pitävällä alustalla, muuten alkaa toinen etutassuista liikkua tukea etsien.
Sisäsiisteyden suhteen ainoa vahinko tuli eilen, sunnuntaina. Olin sitten maanantaina selkeästi tarkkaavaisempi tuon pissaamisen suhteen niin johan säästyttiin vahingoilta. Nyt alkaa jo näyttää tosi hyvältä, varmaan yksikään meidän koirista ei ole näin varhain osoittanut sisäsiisteyden merkkejä kuin Usva!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)